Kun nukumme, aivot eivät kykene kertomaan meille, että unikokemus on unta. Painajaisessa ihminen on luomansa kauhuelokuvan sisällä eikä tajua sitä hallusinaatioksi. Pulssi nousee, ja hengitystiheys kiihtyy. Joskus nukkuja saattaa potkia tai huitoa.

Noin 3–5 prosenttia väestöstä näkee painajaisia usein ja noin 30–40 prosenttia kuukausittain. Tarkan määrän arvioiminen on vaikeaa, mikä vaikeuttaa painajaisten tutkimisesta. Unipäiväkirjojen perusteella arvellaan, että ihmiset näkevät ehkä enemmän painajaisia kuin he muuten ovat arvioineet. Tämä kertoo siitäkin, että aina painajaiset eivät ahdista valve-elämässä.

Painajaisten näkeminen on normaalia, mutta niitä tulee varsinkin silloin, kun elämässä on stressiä tai tapahtunut jotain ikävää. Osalle unista voi olla myös fysiologinen selitys. Suuri osa painajaisista nähdään vilkeunen aikana, jolloin tasapainoaisti on aktiivinen, samoin motorinen aivokuori, josta lähtevät liikekäskyt lihaksiin. Sen sijaan luurankolihakset ovat halvaantuneet. Putoamisen tai kaatumisen tunne unessa voikin liittyä sisäkorvan tasapainoelimen aktivoitumiseen. Jos taas puree leukojaan yhteen, voi nähdä hampaiden irtoamiseen liittyvää unta. Kun tuntee unessa, että rakko on halkeamaisillaan, mutta ei pääse vessaan, syynä voi olla yksinkertaisesti virtsaamisen tarve.

Painajaisista tulee ongelma, jos ne alkavat häiritä unta tai valve-elämää. Pahimmillaan ihminen alkaa vältellä yöpuulle menoa, koska pelkää pääsevänsä taas kauhufilmiin.

Vaikka painajaiset voivat olla hyvin ahdistavia, niihin kannattaa yrittää suhtautua uteliaasti. Mistä uni ehkä kertoo ja miten se liittyy nykyhetkeen tai mahdolliseen traumakokemukseen?

Vanhalle painajaismuistolle voi tehdä kilpailevan muistijäljen mielikuvaharjoittelulla. Kirjoita painajaiset herätessäsi ylös ja valitse työstettäväksi yksi äskettäin näkemäsi painajainen. Tee painajaisesta uusi versio, jossa muutat mitä tahansa siten, että unesta tulee onnellisempi.

Uni voi ratketa esimerkiksi niin, että joku pelastaa sinut tai kohtaat takaa-ajajasi. Vahvista uutta muistijälkeä ja käy läpi uusi versio unesta mielikuvien avulla. Mielikuvaharjoittelu on tehokasta, mutta vaatii sitoutumista eikä toimi kaikilla.

Juttele painajaisista läheisten kanssa, sillä jo ymmärtävä tukiverkosto helpottaa ahdistusta. Samalla voit jäsentää unia ja oivaltaa ehkä jotain uutta. Unipäiväkirja voi auttaa, koska usein painajaiset katoavat sen avulla mielestä vikkelästi.

Jos olet kokenut trauman tai näet posttraumaattisia painajaisia, ammattilaisen kanssa puhuminen voi olla hyvä vaihtoehto, sillä traumamuistot ovat sitkeitä. Varsinaisia traumaterapeutteja on vähän, mutta suurimmalla osalla alan ammattilaisista on kosketuspintaa trauman hoitoon.

Osa meistä on luonnostaan herkkiä painajaisille. Myös stressi ja hyvätkin elämänmuutokset näkyvät joskus painajaisina. Traumaattiset kokemukset voivat hiipiä kenen tahansa uniin. Joskus jo stressaavan tilanteen laukeaminen vähentää painajaisia.

Kipupotilaat näkevät tavallista enemmän painajaisia, jolloin unen rakenne kärsii. Jos kipu jatkuu pitkään, aivot herkistyvät ja alkavat ruokkia kipua. Ohimenevätkin kivut voivat altistaa ahdistaville unille. Ei tiedetä tarkasti, miten kipu painajaisia laukaisee, mutta tällöin kivun hoito on paras lääke painajaisiin.

Monet lääkeaineet, kuten voimakkaat kipulääkkeet sekä jotkin masennus- ja verenpainelääkkeet, voivat altistaa painajaisille, sillä ne vaikuttavat keskushermoston kemiaan. Tällöin kannattaa kysyä lääkäriltä lääkkeen vaihtamisesta. Lääkityksiä ei pidä kuitenkaan lopettaa omin päin.

Jo pienikin määrä alkoholia vaimentaa keskushermostoa ja rikkoo unta. Kun alkoholi haihtuu, vilkeuni lisääntyy, jolloin saattaa nähdä herkästi pahaa unta.

Selkounessa ihminen tietää näkevänsä unta. Osa ihmisistä pystyy luomaan painajaiseen onnellisen lopun tai saamaan unen poikki.

Suurin osa selkounista nähdään vilkeunessa aamuvarhain. Yksi keino harjoitella niitä on herätä hieman aiemmin, valvoa puolesta tunnista tuntiin ja mennä taas nukkumaan. Herääminen aktivoi aivot. Tarkoitus on, että nukahtaessa vajotaan taas nopeasti vilkeuneen.

Usein tähän ”wake-back-to-bed” -menetelmään yhdistetään unimerkit. Silloin unesta poimitaan merkkejä, jotka voivat paljastaa sen uneksi. Unessa voi olla esimerkiksi ihmisiä, jotka ovat jo kuolleet.

Asiantuntija: dosentti Katja Valli, Turun yliopisto.