Apu

Paavo Westerberg päätti nauttia jokaisesta työpäivästä: "Tajusin, että jos en saa nautintoa työstä itsestään, mitään muuta palkintoa ei tule"

Paavo Westerberg päätti nauttia jokaisesta työpäivästä: "Tajusin, että jos en saa nautintoa työstä itsestään, mitään muuta palkintoa ei tule"
Ohjaaja Paavo Westerbergin mukaan teatteri ja elokuva tarjoavat ajassa vastavoiman. Koronakriisin jälkeen alkaa jälkihoito. Siihen kuuluu myös teatteri, joka auttaa pohtimaan, keitä me nyt olemme.
Julkaistu: 30.12.2021

Palkittu teatteriohjaaja Paavo Westerberg tiedostaa, että ihmisten ajasta taistelevat sohva, suoratoistopalvelut ja muu viihde. Hänen mukaansa silti nimenomaan teatteri on se paikka, joka saattaa synnyttää katsojassa lopun elämän ­kestäviä muistijälkiä.

Olet perustanut uuden teatterin yhdessä tuottaja Pete Eklundin kanssa. Mistä saitte siihen idean?

Olemme tunteneet Peten kanssa 15 vuotta ja suunnitelleet uuden teatterin perustamista jo pitkään sekä rakentaneet sen konseptia huolellisesti. Nyt aika tuntui olevan kypsä, ja etenkin tällaisena aikana tässä on vähän taisteluhenkeäkin takana. Yritämme työllistää freelancereitä, koska kulttuurialalla on ollut haasteita ja tuntuu tosi tärkeältä, että meillä on pitkälle meneviä suunnitelmia. Ajatuksena on tuoda uudenlaista, ketterää toimimista alalle ja rakentaa hyvähenkinen paikka suomalaisille hienoille taiteilijoille.

Tulevat produktiot ovat työn alla, kuten Taide, mikä kertoo ystävyydestä. Siinä katsotaan julman ovelalla katseella ystävyksien pikkumaisuuksia ja mustasukkaisuuksia. Se on hirveän hieno näytelmä ihmisyydestä, jota tähdittävät Samuli Edelmann, Aku Hirviniemi ja Eero Aho.

"Olen sillä tavalla nörtti, että tykkään valmistautua hyvin."

Olet kansainvälisesti palkittu teatteri­ohjaaja. Millainen ohjaaja olet ja mikä tekee sinusta hyvän?

Pyrin dialogiseen työskentelyyn ja olen sillä tavalla nörtti, että tykkään valmistautua hyvin. Vuosien varrella olen huomannut, että silloin on työtilanteessa parhaiten läsnä ja voi ottaa tovereiden ideoita vastaan. Teatterissa iso joukko taiteilijoita kokoontuu yhteen ja ohjaajan tehtävä on luoda inspiroiva ja hyvä työ­ilmapiiri, jossa ­luodaan ­taidetta.

Ohjaaja ei ole yksin mitään. Tyhjä teatterisali vaatii näyttelijät ja tekstin, suunnittelijat, valaisijat, koko henkilökunnan. Siksi pyrin aina luomaan mahdollisimman kohottavan ja hyvän tunnelman.

Joskus minullakin on päiviä, jolloin en ole parhaassa terässä, mutta usein on sitten toinen ihminen, joka on. Toisista ihmisistä saa hirveästi energiaa, siksi vaalin yhdessä tekemistä. Siinä piilee teatterityön kauneus. Leffapuolen kokemukseni ruokkii myös teatteria ja toisinpäin. Olen iloinen, että olen saanut tehdä molempia.

"Yhdessä ­kokemisesta huolimatta teatterielämys voi olla myös äärettömän intiimi."

Sanojesi mukaan näytelmäkirjailijan tehtävänä on tehdä polku sinne, minne ei ole ennen menty. Mitä tarkoitat sillä?

Nykyisessä maailman ajassa vaihtoehto on kotisohva tai suoratoistopalvelu.

Mikään ei kuitenkaan voita elävää esitystapahtumaa, jossa olet muiden ihmisten kanssa. Siitä jää parhaimmillaan voimakkaita muistijälkiä, joita kantaa lopun elämäänsä mukanaan. Teatteri voi koskettaa myös sellaisia alitajuisia kerroksia, joita ei pysty edes sanallistamaan. Ne voivat olla silti hirveän tärkeitä. Yhdessä ­kokemisesta huolimatta teatterielämys voi olla myös äärettömän intiimi.

Näinä aikoina tuntuu, että teatteria tarvitaan entistä enemmän. Nyt olen huomannut, miten kova nälkä ja ikävä katsojilla on esittävään taiteeseen koronan jälkeen. Tätä on odotettu!

"Tajusin vuosia sitten, että jos en saa nautintoa työpäivästä tai työstä itsestään, muuta palkintoa ei tule. Päätin, että alan nauttia jokaisesta työpäivästä, vaikka ne eivät aina ole helppoja."

Olet ahkera ja kova tekemään töitä. Miksi se on sinulle niin tärkeää?

Taiteilijana on vaikea erottaa työidenteettiä muusta, mutta pyrin olemaan sotkematta sitä, joka olen, siihen, joka tekee työtä. Oma minuus muodostuu monista muistakin elementeistä.

Tajusin jo vuosia sitten, että jos en saa nautintoa työpäivästä tai työstä itsestään, mitään muuta palkintoa ei tule. Silloin päätin, että alan nauttia jokaisesta työpäivästä, vaikka ne eivät aina olekaan helppoja.

Vastoinkäymisiä tulee aina, mutta se oli tärkeä oivallus. Olen silti etuoikeutettu, sillä olen saanut tehdä työtä, jota rakastan.

Kuitenkin kannattaa muistaa jättää ego narikkaan, kun menee töihin. Teatterityö ja elokuvat vaativat nöyryyttä ja kykyä kuunnella, mutta samalla myös itseluottamusta. Eli samaan aikaan pitäisi pitää jalat maassa ja pää pilvissä. Näiden äärien väliin työ asettuu.

Lähestyt viidenkympin rajapyykkiä, mitä ajatuksia se sinussa herättää?

Huomaan, että minulla ei ole juuri tällä hetkellä ikään liittyviä kysymyksiä. Ennemmin tämä aika, jota elämme, on saanut minut pohtimaan vastuuta ja millaista maailmaa rakennamme yhdessä – ja millaisen maailman jätämme jälkeemme tuleville sukupolville.

Katseeni on ulos- eikä sisäänpäin. Siihen uuden teatterinkin perustaminen liittyy. Sen motiivit eivät liity itseeni vaan tulevaisuuteeen. Olen halunnut rakentaa jotain, joka voisi parhaiten palvella yhteisöä. Taidetta ja teatteria tarvitaan entistä enemmän tällaisen kriisin jälkeen, joka on koskettanut koko ihmiskuntaa.

Kriisin jälkeen alkaa jälkihoito, mihin kuuluu esimerkiksi teattereissa sen pohtiminen, keitä me nyt olemme. Siitä syntyy parantava vaikutus, vaikka taiteen ei sitä toki tarvitse tehdä. Tässä tilanteessa se kuitenkin antaa mahdollisuuden ihmisille olla tärkeiden tai kauniiden asioiden äärellä. Sillä on hoitava vaikutus tämän myrskyn jälkeen.

"Tämä aika on saanut minut pohtimaan vastuuta ja millaista maailmaa rakennamme yhdessä – ja millaisen maailman jätämme jälkeemme tuleville sukupolville."

Keski-iässä alkaa luopuminen, mutta mitä sen tilalle voi tulla? Miten olet itse kokenut keski-ikäisyyden?

Elämä on sarja luopumisia. Täytyy uskaltaa kuolla eläessään, että voi kuollessaan tuntea eläneensä. Oma elämä on muuttunut koko ajan vain paremmaksi. Pyrin nauttimaan pienistä hetkistä ja pienistä arkisista asioista, auringonvalosta, ­kahvista, yhdessäolosta perheen kanssa, ­pitkistä keskusteluista, pysähtyneistä hetkistä, elämästä ympärillä ja sisällämme.

Kerro jokin salaisuutesi.

Nukahdan välillä kotisohvalle istualleni.

Paavo Johannes Westerberg

  • Syntyi: 23. heinäkuuta 1973 Helsingissä.

  • Asuu: Helsingissä.

  • Perhe: puoliso ja viisi lasta.

  • Ajankohtaista: Taide-näytelmä Savoy-­teatteriin toukokuussa 2022.

Kommentoi »