Tälle ilmapiirille on pakko tehdä jotain! Pelkässä lamassa olisi katajaiselle kansallemme selviytymistä ihan riittämiin. Kun työnvälityksestä työtä ei saa, hälle kohtalon koura juottaa väkijuomaa, Eppu Normaali lauloi Turmiolan Tommista jo vuonna 1982. Fiilikset eivät ole yli 30 vuoden aikana juuri muuttuneet.

Nyt tämän murheellisten laulujen maan yllä leijutetaan vielä sodan uhkaakin. Pelokkaimmat kaivavat poteroita ja täydentävät varmuusvarastoja, vaikka ei ole näkyvissä mitään syytä, miksi Ukrainan kriisi etenisi meidän suuntaamme. Nato on yksi yleisimmistä puheenaiheista.

Ja sitten on vielä tämä Gaza. Mielipidepalstat täyttyvät kirjoituksista, ihan kuin jokaisen suomalaisen pitäisi valita puolensa tuossa järjettömässä Lähi-Idän väkivallassa, joka on jatkunut niin kauan kuin minä muistan.

Sodat syttyvät ahneudesta ja vallanhimosta. Ne perustuvat itsekkyyteen ja muiden ulos rajaamiseen. Sodissa ei ole mitään hienoa.

Lähi-Idän kriisistä puhuttaessa käytetään lyömäaseena myös Raamattua, mutta kuinka moni muistaa sieltä löytyvää viidettä käskyä: Älä tapa. Katekismus selittää, mitä se merkitsee: Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme aiheuta lähimmäisellemme mitään vahinkoa tai kärsimystä, vaan autamme ja tuemme häntä kaikissa elämän tarpeissa.

Miksi me puhumme niin paljon sodasta emmekä rauhasta?