Iäkäs nainen kävelee kadulla epävarmoin askelin ja pälyilee vastaantulijoita. Kukaan ei pysähdy. Kukaan ei kysy, onko jokin hätänä, vaikka naisella on pakkassäässä yllään pitkä, valkea yöpaita ja aamutossut. Helsinki Mission kampanjan Älä jätä ihmistä yksin -kampanjan mainosvideo on vaikuttava.

Ikävä kyllä video on myös totta. Se perustuu Ulla-Maija Vähän Alzheimerin tautia sairastaneen Eila-äidin kohtaloon. Äiti karkasi hoitopaikastaan Haukiputaalla ja käveli keskellä päivää keskustan läpi pelkissä sisävaatteissaan. Vasta neljän tunnin etsintöjen jälkeen Eila löydettiin merenrannalta puun juurelta. Hän oli vielä elossa mutta tajuton. Sairaalassa häntä yritettiin elvyttää, mutta turhaan.

– Miten voi olla mahdollista, ettei kukaan pysäyttänyt häntä? Miksi kukaan ei puuttunut tilanteeseen, tytär kysyy.

Onko meistä todella tullut näin välinpitämättömiä? Miksi emme näe toisen ihmisen hätää? Miksi emme uskalla pysäyttää hortoilevaa vanhusta ja kysyä, onko kaikki kunnossa? Miksi kävelemme ohi, kun nuorisojoukko tappelee? Miksi käännämme katseemme, kun pultsari tai narkomaani makaa elottoman näköisenä eritteissään kadulla? Mikä meitä oikein vaivaa?

Toivon sydämestäni, että Helsinki Mission kampanja onnistuu herättämään meidät. Harhailevien vanhusten määrä ei ole vähenemään päin.