Image

Pääkirjoitus: Trampoliini ja teollinen historia

Pääkirjoitus: Trampoliini ja teollinen historia
Vaikka ei haaveilisi ilta-aurinkoisten allasbaarien Suomesta, kysymys lasten ja koko perheen viihtymisestä matkakohteessa on aiheellinen, kirjoittaa Imagen päätoimittaja Niklas Thesslund.

Muutaman viime kuukauden someseurannan perusteella pitkä kesä vietettynä pelkästään Suomessa ei ole niinkään loma kuin tuotantokausi Selviytyjät-sarjaa. Riesoja riittää: ilman autoa on hankalaa, jokaisessa ravintolassa on samanlaisia hampurilaisia ja pittoreskeja putiikkihotelleja on Lievestuoreella aivan liian vähän.

Suurin ongelma tuntuu monille silti olleen tämä: all inclusive -tyyppisiä lomakohteita tai -ratkaisuja ei juuri ole tarjolla. Moni luontopalveluyritys tai maaseutumatkailupaikka järjestää kyllä monenlaista safaria ja elämystä ja kattaa aamiaisen valmiiksi, mutta kukaan ei oikein ota lapsista koppia. Ei ole Maailman vahvin nalle -kerhon kesätyöntekijöitä viihdyttämässä lapsia sillä aikaa, kun vanhemmat sipailevat drinkkejään.

Vaikka ei haaveilisi ilta-aurinkoisten allasbaarien Suomesta, kysymys lasten ja koko perheen viihtymisestä matkakohteessa on aiheellinen. Moni kotimaan matkailuyritys on noussut yhden luontokohteen ympärille, mutta jos vaikkapa perhokalastus ei kiinnosta koko perhettä, ei se kohta kiinnosta sitä yhtäkään, joka saa onkia tietoisena siitä, että loppuperhe on nääntyä mökissä tylsyyteen. Kaikille samaa -malli on kotimaisessa matkailussa tavallisempi kuin se, että samassa paikassa olisi jokaiselle jotakin.

Osaltaan tämä käy ilmi myös Suomen matkailuorganisaatioiden yhdistyksen 100 syytä matkailla Suomessa -kampanjasta. Kampanjasivuston vinkkipankista voi hakea kohteita sijainnin tai intressien perusteella. Ruksi hakukoneen kohdassa lasten huvit antaa tulokseksi monia puuha- ja huvipuistoja, ei niinkään jokaiselle jotain -kohteita. Hakukone ja vinkkipankki on tosin uusi, joten tarjonta voi vielä monipuolistua useampien yrittäjien lähtiessä mukaan.

"Onko metsäteollisuusmuseo sitten vastaus siihen, että lapsilla ei ole loma-Suomessa tekemistä huvipuistojen ulkopuolella?"

Ongelmaan on ainakin kaksi ratkaisua: raskas ja kevyt. Ne eivät sovi aivan joka paikkaan mutta moneen kyllä. Raskaampaa tai ainakin mittakaavaltaan suurempaa ratkaisua esitti professori Laura Kolbe elokuun alussa Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessaan, jossa hän peräänkuulutti paikallishistorian parempaa esiin nostamista ja tarjoilua kotimaanmatkailijoille. Kolbella oli kirjoituksessaan kaksi keihäänkärkeä: sotien ja metsäteollisuuden paikallishistorian parempi esittäminen.

Sotahistorian tarjoilusta maassamme en niin tiedä, mutta ajatuksen metsäteollisuuden historian tähdentämisestä ostin saman tien. Sellaista polkua ei löydykään, jonka varrella metsää eri lajeineen ei esiteltäisi puutauluilla, mutta teollisuuslaitosten ja -yhteisöjen historiaa ei ole tehty samalla tavalla tykö. Rajun rakennemuutoksen alalla ja alueilla se olisi erityisen tarpeellista.

Onko metsäteollisuusmuseo sitten vastaus siihen, että lapsilla ei ole loma-Suomessa tekemistä huvipuistojen ulkopuolella? Oikein tuotteistettuna ja niputettuna se voi olla yksi vastaus, ovathan tehtaat parhaimmillaan yhdistelmä eräänlaista Heurekaa ja arkkitehtuurimuseota. Hyvin järjestetty, parinkin päivän ohjelmallinen kierros paperiteollisuuden maisemissa Kymijoen seudulla tai koilisella Pirkanmaalla – toisin perheeni varmuudella. Riippumatta vuodenajasta. Moinen matkailu kun ei edes ole sääherkkää.

"Jos haluaa ymmärtää Suomea ja sen muutosta, ei riitä, että kiertää nähtävyydet. On tavattava Suomen ihmisiä."

Kevyempi ratkaisu lasten huomioimiseen taas on nimeltään trampoliini. Se on mahdollinen ja tarpeellinen sielläkin, mistä merkittävä teollinen historia puuttuu.

Kerrostaloasujana ymmärsin tämän kunnolla vasta kesällä, kun pystytimme ensimmäistä kertaa trampoliinin mökille. Kun härveli oli pystyssä, aamulla hyppimään päästetyt lapset piti vain muistaa noukkia iltaisin trampalta nukkumaan. Siksi trampoliinin ostaja ei hankikaan vain hupia lapsille vaan omaa aikaa. Tämän vuoksi trampoliinin pitäisi oikeastaan kuulua äitiyspakkaukseen.

Menneen kesän lomailusta Suomessa kirjoittaa myös Reetta Räty tämän numeron kolumnissaan. Rädyllä on tekstissään huomionarvoinen viesti, joka on lomaillessa helppo unohtaa. Jos haluaa ymmärtää Suomea ja sen muutosta, ei riitä, että kiertää nähtävyydet. On tavattava Suomen ihmisiä.

Julkaistu: 27.8.2020
Kommentoi »