Vain 300 000 euroa. Siinä on summa, jolla jokainen Suomen ensimmäistä kouluvuottaan aloittava Sofia, Elias, Ahmed, Natalia ja Onni saisi toppatakkinsa päälle heijastavan liivin.

Liikenneonnettomuudet ovat suurin yksittäinen 0–14-vuotiaiden lasten tapaturmaisten kuolemantapausten aiheuttaja Suomessa. Vakavat onnettomuudet sattuvat useimmiten katua tai tietä ylittäessä. Vuosittain tiellä kuolee seitsemän ja loukkantuu 500 lasta. Näin kertovat tilastot.

Jokainen onnettomuus on liikaa, sillä keinoja niiden välttämiseksi on. Heijastinliivi on niistä helpoimmasta ja toimivammasta päästä.

Aivan, lasten liikenneonnettomuudet eivät Suomesta lopu, vaikka jokaiselle Suomen pikkukoululaiselle jaettaisiin heijastinliivit, mutta taatusti ne nykyisestä vähenisivät.

Miksi on niin, että me kaikki tiedämme, että asialle voi ja sille pitäisi tehdä jotain, mutta liivien hankinta on jäänyt perheiden omaksi asiaksi?

Ilmassa on valoakin. Monessa kunnassa heijastinliivin hankinnan on ottanut hoteisiinsa leijonaklubi, urheiluseura, vanhempain rinki, yritys tai yhdistys, mutta ei voi olla niin, että lasten liikenneturvallisuus on paikallisesta hyväntahtoisuudesta kiinni.

Pyöräilijöillä on lain määräämä kypäräpakko. Onko vastaus pienten heijastinliivipakko, kunnan velvoite kustantaa liivi vai lähdettäisiinkö liikkeelle haastekampanjalla, jolla jokaiselle pikkukoululaiselle luvattaisiin hankkia heijastinliivi?