Muutama sentti lunta, hieman pakkasta ja auringonpilkahdus. Enempää ei tarvittu, kun koko Suomen mieliala nousi ja kaikki alkoi näyttää valoisammalta. Meille ei kerta kaikkiaan sovi se, että maa on joulukuussa musta ja tammikuussa sataa vettä taivaan täydeltä. Me tarvitsemme kunnolliset vuodenajat.

Vuodenajat kuitenkin sulautuvat toisiinsa, ja osa niistä katoaa, jos ilmastonmuutoksen vauhti edelleen kiihtyy. Sitran vanhempi neuvonantaja, diplomi-insinööri Jukka Noponen herätteli viime sunnuntain Helsingin Sanomissa päättäjiä: ”Ihmetyttää, miten hitaasti uskotaan, mitä kohti olemme menossa.”

Ilmastotietoisuus on meidän jokaisen vastuulla, vaikka suurvallat, kehitysmaat ja teollisuus avainasemassa ovatkin. Poliitikkojen on otettava teema tosissaan, ja me yksittäiset kansalaiset voimme heitä siihen patistaa. Voimme pitää meteliä sosiaalisessa mediassa ja julkisuudessa. Voimme antaa äänemme vaaleissa sellaisille ehdokkaille, jotka oikeasti kantavat huolta ympäristöstä ja tekevät päätöksensä kestävältä pohjalta.

Asennemuutos on tarpeen. Nopeimmin se tapahtuu niin, että mietimme itse omaa käyttäytymistämme ja alamme toimia viisaammin. Kävelemme enemmän, kierrätämme ja käytämme mahdollisimman paljon julkista liikennettä. Ostamme tuotteita, joiden tekijät kantavat vastuuta tulevaisuudesta.

Lapsenlapsemmekin tarvitsevat vuodenajat!