Elintärkeä esine  – digiboksin kaukosäädin – meni rikki. Ilmoitin asiasta viihdepaketin myyjälle, joka toimi viipymättä. Puolitoista vuorokautta myöhemmin noudin uuden säätimen lähikauppamme postinurkkauksesta. Olin vikkelästä toiminnasta iloisesti yllättynyt.

Nopea postinkulku on sivistysvaltion tunnusmerkki. Itellan jopa 1 200 työntekijän vähennyksiin tähtäävät yt-neuvottelut ryvettävät tätä kuvaa.

Postilaki määrää, että kirjelähetykset on jaettava viitenä arkipäivänä viikossa. Posti- ja logistiikka-alan unioni pelkää, ettei tämä enää moisten vähennysten jälkeen toteudu. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos väläyttää jopa kolmea jakelupäivää.

Vuodesta 1638 asti Suomen postilaitos on toimittanut kirjeet perille suhteellisen luotet

tavasti. Kehityksen ansiosta maan toiselta puolelta lähetettyä kirjettä ei tarvitse odottaa päivää kauemmin. Nyt ollaan valmiita takapakkiin: kun muu maailma nopeutuu, kusti polkee hitaammin.

Suurin syyllinen on jälleen kerran digitalisoituminen. Ihmiset eivät kirjoita kirjeitä ja vaihtavat laskukuoret sähköisiksi e-laskuiksi.

Mutta silti: kun porukka vähenee, palvelu huononee. Kun palvelu huononee, käyttö entisestään vähenee. Olisiko Itellan sittenkin syytä tehdä kaikkensa laatunsa ja nopeutensa turvaamiseksi sekä lakisääteisten velvollisuuksiensa täyttämiseksi? Tuottoa voi ja pitää etsiä uusilta suunnilta.