Intoa puhkuva puhelinmyyjä teki tarjouksen, josta en voinut kieltäytyä. Tarvitsin kuitenkin perhedemokraattisista syistä pari päivää miettimisaikaa ja pyysin soittamaan perjantaina uudelleen.

Myyjä ilahtui melkein jo lukkoon lyödyistä kaupoistamme. Odotin viikonlopun yli ja vielä pari päivää. Tajusin, että ensi kertaa puhelinmyyjä teki minulle oharit.

Tapaus tuli mieleen, kun pistäydyin Helsingin keskustassa ravintolaan erikseen mainostetulle myöhäiselle lounaalle. Tiskin takana käsi poskella murjottanut asiakaspalvelija tuntui häiriintyvän tilauksestani, mutisi lounasvaihtoehdot ja ärähteli joutuessaan toistamaan ne.

Huomaan turtuneeni tökeröön kohteluun, sillä törmään sellaiseen usein: autokorjaamoilla, rautakaupassa ja elektroniikkaliikkeissä. Lakki kourassani ladon seteleitä tiskiin ja saan kiitokseksi korkeintaan ynähdyksen. Uskomattomin muistoni on kiinteistönvälittäjästä, jolta olin juuri ostanut asunnon, mutta joka ei saanut vanhaa kämppääni myydyksi. Hän haistatti puhelimessa pitkät veet, kun ilmoitin vaihtavani välittäjää.

Onko etenkään näinä aikoina – jos koskaan – varaa huonoon palveluun? Luulisi ystävällisen palvelun olevan pienin investointi, jolla varmistetaan, että asiakas on tyytyväinen ja tulee toistekin. Sosiaalisen median reaktiotkin tuntuvat tulevan monille yrittäjille yhä edelleen yllätyksinä, ja moni luulee voittavansa taistelut tuulimyllyjä vastaan kiistämällä virheensä tai jopa haukkumalla asiakasta.