Pertti lähti työmatkalle. Solmittiin hyvä diili, joten Pertti oli yhteistyökumppanin järjestämällä iltavastaanotolla riehakkaalla tuulella. Hän iloitsi ja joi – ja humaltui. Illan isännät katsoivat Pertin käytöstä kummeksuen ja alkoivat vältellä hänen seuraansa. Lopulta Pertti sammui pöytään ja isäntäväen edustaja joutui taluttamaan hänet pois juhlatilasta.

Kun Pertti seuraavana aamuna heräsi, hän tajusi myöhästyneensä aamun asiakastapaamisesta. Puhelimessa näkyi pari vastaamatonta puhelua, molemmat esimieheltä. Ei auttanut selitellä, että juhlivathan hyvää diiliä kaikki muutkin. Ne muut kun juhlivat varsin hillitysti. Pertti oli vahingoittanut työnantajansa mainetta asiakkaan silmissä. Hänen ainoa toivonsa välttyä irtisanomiselta oli hoitoonohjaus.

Ministeri Paavo Arhinmäen (vas) holtiton käytös ja ylimieliset selitykset eivät ainakaan tätä kirjoitettaessa olleet johtaneet vielä mihinkään muuhun kuin some-kansan juupas-eipäs-väittelyyn siitä, saiko Arhinmäki ryypätä vai ei. Yllättävän moni on sitä mieltä, että sai. Ongelmaa ei olisikaan, jos Arhinmäki olisi ollut olympialaisissa tavallisena kisaturistina, omilla rahoillaan ja yksityishenkilönä. Mutta hän oli töissä. Ja töissä ei ryypätä.

Joutuuko ministeri esimiehensä puhutteluun? Saako hän varoituksen? Ehdotetaanko hänelle hoitoa? Vai ojennetaanko häntä vasta vaaleissa?