Kuuntelin sivukorvalla Ylen Urheiluviikonloppua. Uimari Ari-Pekka Liukkonen kertoi ohjelmassa olevansa homoseksuaali. Vai niin, totesin. Ajattelin, että uimarilla oli varmaan joku tarve kertoa seksuaalisesta suuntautumisestaan, ja unohdin koko jutun.
Sitten menin nettiin ja huomasin, että uutisnenäni on mennyt pahasti epäkuntoon. En ollut ymmärtänyt, että yksittäisen urheilijan homoseksuaalisuus on merkittävä ja jopa kuohuttava asia. ”Voiko urheilija olla homo”, kysyttiin. ”Uimari tuli kaapista”, uutisoitiin.
En käsittänyt mitään. Oliko koko verkkoyhteisö tullut hulluksi? Olin kyllä kuullut, että urheilumaailma on homofobian viimeinen linnake, mutta olin pitänyt sitä liioitteluna. Nyt tuntui kuin olisin tipahtanut keskiajalle.
Arvostan Ari-Pekka Liukkosta suuresti tästä keskustelunavauksesta, jonka merkitys alkaa minullekin pikku hiljaa avautua. Liukkonen toivoi, että joskus koittaisi sellainen aika, ettei jonkun urheilijan homoseksuaalisuus olisi uutinen. Minä kun luulin, että elämme jo sellaista aikaa.
Ihmisellä on oikeus puhua tai olla puhumatta sukupuolisuudestaan. Sillä ei pitäisi olla mitään merkitystä kenellekään muulle kuin ihmiselle itselleen ja hänen partnerilleen. Emmehän me erikseen mainitse kenenkään kohdalla, että hän on hetero. Yritysjohtaja se ja se, hetero.
