Lapsettomat kaverini luopuisivat hyvätuloisten lapsilisistä. Helsingin keskustassa asuvat autottomat nostaisivat polttoaineveroa. Kaukana Kehä III:n takana ihmetellään, miksi Helsingissä sijaitsevia kulttuurilaitoksia tuetaan runsaskätisesti valtion rahoilla.

Samalla logiikalla voisin sanoa, että eläkkeiden indeksikorotukset saa jäädyttää – meikäläisellähän ne siintävät kaukana kenties tavoittamattomassa horisontissa. Mutta näpit irti asuntolainojen korkovähennyksistä! Niissä minulla riittää maksettavaa vielä vuosikymmeniksi.

Helppoahan leikkaaminen olisi, jos nipistettäisiin vain niistä asioista, joilla ei ole juuri minulle mitään merkitystä. Pystyn heti luettelemaan, mistä kaikesta naapurini pitäisi luopua yhteisen hyvän nimissä. Paljon vaikeampaa on listata omista asioistani viisi tärkeintä ja pudottaa niistä kaksi pois.

Ihmiselle on luontaista pitää omia puoliaan ja saavutetuista eduista on vaikea luopua. Ikävä kyllä nyt ja tulevina vuosina hymy on herkässä vain masokisteilla. Tulevan hallituksen on tehtävä kipeitä päätöksiä valtion talouden tasapainottamiseksi. Ne koskettavat – ja satuttavat – lopulta varmasti jokaista kansalaista.

Säästö- ja leikkaustalkoissa kaikkien on tehtävä uhrauksia, muutenhan ne eivät talkoot olisikaan. Palkintona saattaa kuitenkin olla valoisampi tulevaisuus.