Lopun aikoja elävä hallituksemme teki sunnuntaina ainoan mahdollisen ratkaisun perhepaketin suhteen. Purki sen. Miksi ihmeessä kotihoidon tuen jakaminen ja päivähoidon rajoittaminen ylipäätään piti yrittää paketoida yhteen? Kaksi aivan erilaista asiaa.

Rakennepaketissa esitettiin, että kotihoidon tuki tulisi kohdentaa puoliksi kummallekin vanhemmalle. Suomeksi sanottuna: saadakseen täydet kolme vuotta kotihoidon tukea sekä isän että äidin olisi pakko jäädä hoitamaan lasta kotiin. Valtio siis päättäisi perheen sisäisistä asioista. Ei kuulosta vapaan yhteiskunnan toiminnalta.

Kotihoidon tuen kiintiöitä perusteltiin tasa-arvolla ja naisten asemalla työelämässä. Hyviä asioita molemmat, mutta todellisuus lyö niitä korville. Mies on edelleen useimmiten perheessä se, joka tienaa enemmän. Pikkulapsivaiheessa perheellä on usein asuntolaina, joka on mitoitettu miehen tulojen mukaan. Ja tietysti lapsenhoidon jälkeen pitäisi olla työpaikka, mihin palata.

Miehet ovat imetysajan jälkeen aivan yhtä hyviä hoitajia lapsilleen kuin naisetkin. Nykyisät osallistuvat kodin ja lasten hoitamiseen yhtä paljon kuin naisetkin. Pariskunnat myös vuorottelevat sairaan lapsen hoitajina tasapuolisesti. Nykynaiset pitävät oikeuksistaan huolta.

Muutos kohti tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa ei tapahdu pakottamalla. Perheen täytyy saada itse päättää, kuka lasta hoitaa.