Minua sitten jurppii tämä keskustelu julkisen sektorin koosta ja kustannuksista. Heti kun joku sanoo ääneen, että julkisen sektorin pyörittämiseen kuluu liikaa rahaa ja että toimintaa pitäisi tehostaa, alkaa lapsellinen huuto: ”Ai, että irtisanotaan sairaanhoitajat, opettajat ja poliisit, vai?

No ei tietenkään. Kaikkihan sen tietävät, että hoitohenkilökuntaa tarvitaan paljon entistä enemmän, kun väestö vanhenee. Opettajia pitää sivistysvaltiossa olla opetettavan ikäluokan edellyttämä määrä, eikä poliisejakaan ole liikaa, ainakaan kenttätehtävissä. Tähän kaikkeen täytyy vastedeskin löytää rahat.

Nyt pitäisikin puhua hallinnosta, byrokratiasta. Mahtaisiko siinä olla tehostamisen varaa? Kiirettä siellä tuntuu ainakin olevan, sillä kun Kataisen hallitus pyysi ministeriöiltä ehdotuksia kuntien tehtävien karsimiseksi, kaikki eivät edes vaivautuneet vastaamaan.

Ja tuskinpa kuntataloutemmekaan vielä ihan kuralla voi olla, jos meillä on varaa antaa kuntaliitosten yhteydessä työntekijöille viiden vuoden irtisanomissuojia ja vielä ketjuttaa niitä. Näinkö sitä päällekkäistä hallintoa puretaan? Ja onko tuollainen irtisanomissuoja tasa-arvoinen muilla aloilla työskenteleviä kohtaan?

Me täällä yksityisellä sektorilla olemme tottuneet siihen, että toimintaan haetaan koko ajan

lisää tehoja ja kannattavuutta. Yritykset hankkivat itse rahat toimintaansa. Jos niillä menee hyvin, syntyy uusia työpaikkoja ja verotuloja