Apu

Pääkirjoitus: ”Kansanäänestys”

Pääkirjoitus: ”Kansanäänestys”

Toimituspäällikkö Samuli Isola: "Kansanäänestys tuntuu suoralta ääneltä kierojen poliitikkojen puuhastelua vastaan. Mutta toimiiko kansa aina oikein?"
Teksti Apu-toimitus
Mainos

Näytelmän juoni oli selkeä. Marssitetaan vieraaseen valtioon ”rauhanturvaajia”, asetetaan johtoon oma mies, kerrotaan vieraan valtion alueparlamentille, että teillä on oikeus (valtion perustuslaista huolimatta) äänestää itsenne osaksi meitä ja 1,5 viikossa synnytetään kansanäänestys, jonka tulosta luvataan kunnioittaa (koska 96,77 prosentin kannatus on jo varmistettu). Näin toimii suurvalta-asemia haikailevan valtion etupiiri-voimapolitiikka, jonka joku luuli olevan historiaa. Ei, ”kansanäänestyksen” avulla se puettiin demokratian valekaapuun.

Kansanäänestys tuntuu suoralta ääneltä kierojen poliitikkojen puuhastelua vastaan. Mutta toimiiko kansa aina oikein? Suoran kansanvallan Sveitsissä kansa päätti pelottelukampanjan jälkeen, että maahanmuuttopolitikkaa kiristetään rajusti. Kenen näkökulmasta kansa toimi oikein? Punnittiinko kiihkottomasti?

Suomessa oli 1931 neuvoa-antava kansanäänestys kieltolaista. Se kumottiin. Äänestimme Suomen EY-jäsenyydestä 20 vuotta sitten. Se hyväksyttiin. Mutta kuinka pitkälle kansanäänestyksen kerran antama valtuutus riittää? Euroon liittymiseksi se jo riitti, mutta entä jos EU onkin muuttumassa liittovaltioksi? Missä on se kohta, kun kansan pitää saada sanoa mielipiteensä?

Kansanäänestyksiä vaaditaan ydinvoimasta, Natosta, kuntaliitoksista. Edustuksellisen demokratian kritiikki on tervettä, mutta kun sanotaan, että kansa päättää, kuka silloin päättää?

Julkaistu: 18.3.2014