Image

Pääkirjoitus: Image uudistui – Minne haluamme katsoa?

Pääkirjoitus: Image uudistui – Minne haluamme katsoa?
Maantieteellisillä etäisyyksillä on yhä merkitystä. Ehkä juuri niillä sitä onkin, pohtii päätoimittaja Niklas Thesslund.
Julkaistu: 19.1.2021
Valmistelimme syksyn ajan toimituksessa lehtiuudistusta, ja tämä on ensimmäinen uuden mallin mukaisesti tehty numero. Uudistus on huomattava etenkin ulkoasullisesti, mutta olemme miettineet paljon myös sitä, millaisten aihepiirien ympärille lehden numerot suunnittelemme. Mikä on tärkeää ja minne haluamme katsoa. Eteenpäin ja nykyhetkeen tietenkin, ja siksi on ensin katsottava kauas taaksepäin.
1990-luvun alkupuolella kaveriporukallani oli tapa, jonka epäilen olevan tuttu monille heistä, jotka ovat olleet teini-ikäisiä samoihin aikoihin. Tai ainakin heille, jotka ovat olleet sellaisia jossain muualla kuin Helsingissä. Se kun tarkoitti sitä, että valtakunnan kiinnostavimmat vaatekaupat olivat satojen kilometrien päässä. Siksi tilasimme postimyyntikuvastoja pieniltä kivijalkaliikkeiltä, jotka myivät vanhoja armeijavaatteita eri maista. Reisitaskuhousuja, kenttäpaitoja, takkeja ja tietenkin maihinnousukenkiä. Naarmuisia, rispaantuneita ja usein jättimäisiä kooltaan.
Harrastimme puuhaa kahdesta syystä. Partio- ja retkeilyharrastus oli touhun käytännöllinen syy, amerikkalaisten reisitaskuhousujen jättimäisiin taskuihin olisi helposti mahtunut teltta ja makuupussi ja vielä toiseenkin taskuun jotain. Perimmäinen syy oli silti se, että olimme teini-ikäisiä ja toimimme kuten teinit aina: erottautumalla halusimme kuulua johonkin vastustaaksemme jotakin. Luultavasti kapinallisiin, jotka vastustivat sovinnaisuutta. Tuolloin emme tietenkään vielä tienneet, kuinka tavanomainen yrityksemme olla erilainen olikaan. Sen kyllä ymmärsin jo silloin, että kapinamme oli tavattoman kesyä ja lyhytaikaista. En koskaan esimerkiksi ostanut toista paria Martenseja.
"Luonto on se paikka, jonne mennään autolla ja jossa kännyköihin suhtaudutaan penseästi."
Kaikesta tästä on kyse myös kirjailija Anna-Kaari Hakkaraisen tähän numeroon kirjoittamassa esseessä Dear Dr. Martens, jossa Hakkarainen kertoo paitsi omista, yhä tallessa olevista maihareistaan, myös kaikista niistä sukupolvista, jotka ovat halunneet erottautua ja kapinoida vetämällä jalkaansa samat kahdeksanreikäiset maihinnousukengät. Hakkaraisen lista alakulttuureista, jotka ovat ottaneet ikoniset kengät juuri heidän tavaramerkikseen, on pitkä ja yltää huippumuotiin saakka. Kaiken tämän jälkeen kenkiin liittyy niin monia keskenään ristiriitaisiakin ideologioita, että ne suorastaan symboloivat postmodernia sirpaleidentiteettiä, Hakkarainen kirjoittaa.
Hakkaraisen essee on yksi esimerkki siitä, mitä olemme uudistuksessa halunneet lehteen tuoda. Olemme halunneet ottaa tyylin, muodin ja ruoan kaltaisia aiheita perinpohjaisen ja yhteiskunnallisen, imagemaisen kirjoittamisen aiheiksi, sillä ne ympäröivät elämäämme päivästä toiseen. Samaan aikaan ne ovat asioita, joiden suhteen esimerkiksi kulutustottumukset vaihtelevat merkittävästi alueittain. Edes sushi ei ole uusi pizza, jota koko Suomi syö, sanoo Helsingin yliopiston ruokakulttuurin professori Taru Lindblom tämän numeron Avaaja-haastattelussa.
Tämänkaltaisten erojen muistaminen on ollut toinen tärkeä lehtiuudistustamme ohjannut periaate. Kun kolme vuotta sitten viimeksi uudistimme lehteä, puhe kaupungistumisesta oli kiivasta. Monin osin se keskittyi siihen, kuinka pääkaupunki onnistuu kasvamaan ja kehittymään muutoksen tahdissa, mutta mitä pidemmälle kehitys on edennyt, sitä enemmän kaupungistumisessa häviävien alueiden merkitys on korostunut. Alueellinen polarisaatio on jo niin suuri ja yhteiskuntaa läpileikkaava teema, että se vaatii yksittäisten artikkeleiden sijaan omistautumista aiheelle.
Se vaatii myös sen tunnustamista, että maantieteellisillä etäisyyksillä on yhä merkitystä. Ja ehkä juuri niillä onkin, aivan samalla tavalla kuin niillä oli 30 vuotta sitten, kun tuote­katalogi oli lopulta vain kalpea aavistus siitä, että olisi päässyt itse hypistelemään tavaroita liikkeisiin. Uudistuksen näkökulmasta tämä tarkoittaa sitä, että painotamme jatkossa entistä enemmän sen kaltaisen kulttuurin esittelyä ja kritiikkiä, joka ei ole sidoksissa sen esityspaikkaan.
Kommentoi »