Nuori nainen kertoi Facebookissa 16-vuotiaan pikkusiskonsa tarinan: tyttöä oli hyväksikäytetty ja kiusattu. Hän oli sairastunut masennukseen, eikä hän ollut käynyt koulussa kuukauteen. Isosisko käytti tytöstä oikeaa nimeä ja liitti mukaan kuvankin. LUKEKAA KOKONAAN JA JAKAKAA TÄMÄ!! hän kehotti, ja kansahan jakoi. Tähän mennessä 70 624 kertaa.

Auttoiko julkisuus vai saivatko kiusaajat lisää vettä myllyynsä? Ehkä viranomaiset heräsivät, mutta samalla tyttö leimattiin hyväksikäytön uhriksi niin pitkäksi aikaa kuin internet muistaa. Kenenkään terveydentilaa koskevia tietoja ei saa levittää ilman suostumusta, ei etenkään alaikäisen. Kyseessä oli yhden osapuolen kertomus, toisten näkemyksistä ei ollut tietoa. Ja niin edelleen.

Me toimittajat joudumme päivittäin miettimään, mitä asioita voimme kertoa ja mitä emme.  Esimerkiksi raiskaajien ja pedofiilien nimet jätetään usein julkaisematta uhrien suojelemiseksi.

Kuten kollegani asiaa kommentoi, Facebookissa jokainen on oman profiilinsa päätoimittaja. Pelkästään jaa-nappia painamalla saattaa syyllistyä yksityisyyden suojan loukkaamiseen tai kunnianloukkaukseen. Muistetaan siis vastuumme.

Somesta on paljon hyötyä, mutta jakaessa pitää miettiä jaon vaikutusta. Joku toinen Facebookissa ihmetteli, miksi ilmoitusta kadonneesta koirasta jaetaan tuhansia kertoja, mutta kun vakavasti sairaalle lapselle etsitään kantasoluluovuttajaa, tykkäyksiä tulee yksi.