Ensin hyvät uutiset. Samuli Edelmannin rooli neljännessä Mission: Impossible -elokuvassa on tosiaankin iso. Vaikka Edelmann näyttelee elokuvan konnan apuria Mariusta, on hänellä enemmän kohtauksia kuin itse pääkelmillä. Sitten kysymys. Mikä on mennyt pieleen, kun meillä on jättiuutinen, että Suomen passia kantava henkilö näyttelee jenkkitoimintaelokuvassa vähäsanaisessa roolissa hemmoa, josta otetaan ilmat pihalle?
Samaan aikaan tulee jatkuvasti Hollywood-leffoja, joissa on ruotsalaisia isoissa tai pienissä rooleissa. Sherlock Holmes kakkosen naispäärooliin haluttiin Noomi Rapace. Helmikuussa tulee Turvatalo, jossa Denzel Washingtonin rinnalla näyttelevät Rahalla saa -tähti Joel Kinnaman ja Jalla Jallasta tuttu koomikko Fares Fares. Stellan Skarsgård tekee Hollywoodissa pari kolme leffaa vuodessa ja hänen pojistaan kolme on jo näytellyt jenkkileffoissa. Tv:stä tuttu Mikael Persbrandt on mukana Hobitti-elokuvissa.
Myös Mission: Impossible nelosen pääkonnaa esittää ruotsalainen, Mikael Nyqvist. Hahmo on kansalaisuudeltaankin ruotsalainen. Marius ei ole ainakaan suomalainen. Iltalehti kertoi Edelmannin kokemuksista kuvauksissa: ”Ikimuistoiseksi hän mainitsee kohtauksen, jossa hän ajaa itse autoa ja Tom Cruise hakkaa hänen päätään auton katolta käsin.”
Pam pam. Ei tässä nyt ihan vielä tähtiä olla.
Irina Björklund ja Peter Franzén ovat asuneet Los Angelesissa jo vuosikymmenen. Sitä ei arvaisi, koska he edelleen näyttelevät enemmän Suomessa kuin amerikkalaisissa tuotannoissa. Kun marraskuussa otsikoitiin Franzénin saaneen Hollywoodista unelmaroolin, oli kyse näytelmästä. Björklund on tehnyt kymmenkunta roolia amerikkalaisissa halpatuotannoissa, joista yksikään ei ole ylittänyt varsinaista levityskynnystä. Kotimaassaan Franzén on kovimpia elokuvanäyttelijöitä, kolmen Jussin voittaja. Yhdysvalloissa hän on esittänyt venäläistä ruumista C.S.I.-sarjassa ja ruotsia puhuvaa viikinkiä True Bloodin yhdessä jaksossa.
Ennen Edelmannin läpimurtoa – sitä se on, sillä Mission: Impossible 4 on paitsi menestys, myös lajissaan hyvä – modernin Hollywoodin ainoan mainittavan suomalaisroolin teki Vera Jordanova murhaajana kauhuelokuvassa Hostel II. Suomen valkokankaille leffa ei päätynyt eikä johtanut uraan.
Hollywoodiin lähdetään yhdestä syystä. On pieni mahdollisuus, että siellä menestyy. Jos siellä menestyy, tulee käsittämättömän rikkaaksi.
Edelmannista tuskin tulee englanninkielisten pääroolien tekijää Mariuksen perusteella. Vuoden päästä jännitetään Pihla Viitalan puolesta. Hän esiintyy Hollywood-fantasiassa Hansel & Gretel: Witch Hunters Gemma Artertonin ja Jeremy Rennerin rinnalla. Myös Samuli, anteeksi Samuel Vauramolla pitäisi olla iso rooli itävaltalaisessa Autumn Bloodissa. Mutta hemmetti, senkin pääosaa näyttelee ruotsalainen, Peter Stormare. Kai me vielä saamme omat noomirapacemme ja alexanderskarsgårdimme. Voitimmehan me ne lätkässäkin.
Yksi syy on yksinkertainen: suomalaiset leffat eivät ole vetäneet maailmalla siinä missä vaikka ruotsalaiset. Näyttelijät eivät pääse näkyviin. Toinen este suomalaisten menestykselle tiivistyy sanaan glamour. Suomen elokuvateollisuudesta on puuttunut monta asiaa, mutta glamour lähes tyystin.
Todellinen tähti ei ole tavallinen ihminen. Hänen pitää olla ulkomuodoltaan poikkeuksellinen ja asenteeltaan vähän arrogantti. Kyllä, asia on juuri näin pinnallinen. Elokuvatähti ei ole aina edes näyttelijä. Yksikään vakava näyttelijä ei halua olla vain tähti. Se on kunnioitettavaa. Mutta ei se välttämättä haitaksi ole, jos siinä sivussa saavuttaa myös tähteyden.
Eikä Hollywoodiin päästä vain taidolla. Jos sinne haluaa, ei saa pukeutua Citymarketin lököfarkkuihin edes vapaa-ajalla eikä ainakaan kertoa siitä ollakseen kansanomainen. Meillä alan väki laittaa parhaat päälle Jussi-juhlaan, mutta elokuvien ensi-illoissa ollaan arkivaatteissa, jopa verkkareissa.
Tähti ei voi olla helposti lähestyttävä ja tavallinen. Ei tarvitse olla erakko, kuten Greta Garbo, mutta tietty salaperäisyys on välttämätöntä. (Aikansa suurin Hollywood-tähti Garbohan oli muuten, köh, ruotsalainen.)
Tähti on olento, jota katsoessa alkaa toivoa, että saisi joitakin tämän ominaisuuksia itselleen. Ominaisuuksia, jotka tekevät tyypistä elämää suuremman. Karismaa, omanarvontuntoa, säihkettä. Tähti on itsessään fiktio, johon haluaa uskoa.
Kuinka monta tähteä Suomessa on?
*
Kalle Kinnunen on helsinkiläinen elokuvatoimittaja, jonka ensimmäiset tähti-idolit noin 11-vuotiaana olivat Harrison Ford ja Arnold Schwarzenegger.
Tilaa Imagen uutiskirje: saat luettavaksi yhden tulevan lehden jutuista jo etukäteen!
