Mikkelin Leirityttöjen kololla Saksalan nuorisotalolla oli lokakuun puolivälissä jännittävä ilta. Toimittaja ja kuvaaja tulivat paikan päälle tekemään juttua siitä, että Apu-lehti oli lahjoittanut yli 100-vuotiaalle lippukunnalle Apu-tonnin.

Summa on suuri, mutta 7–8-vuotiaat unohtivat moisen pikkuasian nopeasti. Tärkeämpää oli kertoa vieraille, millaista partiossa on.

– Täällä on ihanaa, koska teemme kaikkea kivaa, eikä täällä koskaan hauskuus lopu, Eerika Kaipiainen kuvaili.

– Leikimme kivoja leikkejä, kertoivat puolestaan Sienna Lampinen ja Maija Viuhkonen.

Tällaista on partio ruohonjuuritasolla. Liikkeen kansainväliset, hienot periaatteet tasa-arvosta ja paremmasta maailmasta tarkentuvat pienessä, noin 60 jäsenen mikkeliläisessä lippukunnassa siihen, että jokaisella lapsella on mahdollisuus olla mukana ja peruselämisen taitoja opetetaan mukavalla tavalla.

– Mitä sille nilkalle piti tehdä, jos se muljahtaa? lippukunnanjohtaja Hanna Pitkänen kysyi tytöiltä.

Ensiapu on yksi esimerkki taidoista, joita partio pienille kansalaisille opettaa. Tärkeitä ovat myös erilaiset johtajuustaidot, luonnon tunteminen ja retket, joilla jo pienet alakoululaiset saavat nukkua yön teltassa. Partiossa tehdään kuitenkin kaikkea sellaistakin, mitä ei siihen äkkiseltään yhdistetä. Mikkelin Saksalassa lapset vaihtoivat ensiaputaitojen opettelun jälkeen sujuvasti Tuhkimo-näytelmän harjoitteluun.

Lippukunnanjohtaja Hanna Pitkänen oli itse vasta ”yli-innokas” eskari-ikäinen aloittaessaan partion Mikkelin Leiritytöissä. Nyt hän on yläkoulussa työskentelevä aineenopettaja, joka on päivät lasten ja nuorten kanssa tekemisissä muutenkin. Silti hän on jatkanut työtään partion hyväksi, vaikkei kukaan Leirityttöjen ohjaajista tai toiminnassa mukana olevista aikuisista saa työstään rahaa.

Pitkänen myöntää tuntevansa olonsa välillä työpäivän jälkeen väsyneeksi, mutta pienten partiolaisten ja heidän ohjaajiensa tapaaminen virkistää joka kerta.

– Se riittää, kun vain näkee lasten innon ja sen, että he haluavat olla täällä. Minua motivoi myös vahva halu tehdä harrastaminen mahdolliseksi kaikille ja se,  että lapsille on tarjolla harrastuksia, joissa ei kilpailla.

Mikkelin Leiritytöissä harrastuksen saavutettavuuteen on haluttu panostaa. Toimintaan osallistuvien lasten on maksettava vain Suomen Partiolaisten jäsenmaksu, joka on noin 70 euroa vuodessa. Suomen Partiolaiset voi myöntää maksusta vapautuksen, jos perheen taloudellinen tilanne on vaikea.

Mikkelin Leiritytöt veloittaa harrastajilta itse vain erillisiä, pieniä leirimaksuja eri vuodenaikoina tehtävien retkien yhteydessä. Myös niistä on mahdollista saada vapautus.

Pitkäsen mukaan harrastuksen edullisuus tai jopa ilmaisuus voi olla joillekin perheille kynnyskysymys.

– Ei vapautuspyyntöjä paljon tule, mutta sille on kuitenkin tarvetta. Meillä on toiminnassa mukana esimerkiksi maahanmuuttajataustaisia perheitä. Partion keskeinen periaate on olla kaikille avointa toimintaa, ja silloin myöskään raha ei saa olla este, Pitkänen perustelee.

Rahaa partiotoiminnankin järjestäminen silti vaatii. Leirityttöjen toiminnan mahdollistaa Mikkelin kaupungin vuosittain myöntämä avustus. Lisäksi partiolaiset tekevät itse varainhankintaa esimerkiksi myymällä partiolaisten adventtikalentereita ja joulukortteja.

Rahaa tarvitaan leiripaikkojen maksuihin ja varusteisiin. Lippukunnalla oli esimerkiksi viime vuoteen asti käytössä 60- ja 70-luvun teltat, jotka jo kerran vahingoittuivat Saksalan nuorisotalon tulipalossa 20 vuotta sitten.

Nyt yhdestä uudesta, käytettynä hankitusta teltasta on jo hajonnut vetoketju.

Taloutta kiristää tällä hetkellä huomattavasti se, ettei Mikkelin kaupunki enää vuokraa retkikohteeksi Susiniemen leirimajaa. Siellä viikonloppuvuokra oli noin 100 euroa, muissa vastaavissa se voi olla jopa viisi kertaa enemmän.

Hanna Pitkäsen mukaan Avulta saatua Apu-tonnia käytetään ainakin retkien mahdollistamiseen.

Ne ovat lapsille kivoja kokemuksia, joita odotetaan kovasti.

Omien retkien lisäksi Mikkelin Leiritytöt käy myös Järvi-Suomen Partiolaisten ja Suomen Partiolaisten järjestämissä tapahtumissa.

Historiansa aikana Mikkelin Leiritytöt on selvinnyt monesta vastoinkäymisestä. Jo partiotoiminnan aloittaminen kaupungissa oli vaikeaa, koska venäläiset kielsivät sen vuonna 1911. Kuusi vuotta myöhemmin partiosta kiinnostuneet tytöt kokosivat joukkonsa uudelleen. Vuodesta 1919 lippukunta on tunnettu nimellä Mikkelin Leiritytöt.

Sata vuotta myöhemmin partio innostaa tyttöjä yhä. Mikkelin Leirityttöjen sudenpentulauman vastuuohjaajana toimiva Eerika Salimäki, 17, sai partiosta kimmokkeen ja valmiuksia lähteä opiskelemaan kasvatus- ja ohjausalaa Suomen Nuoriso-opistoon Mikkelin Paukkulaan.

Hän haluaa jatkaa edelleen myös partiossa.

– Tämä on monipuolinen harrastus, ja koska olemme pieni lippukunta, täällä on kotoisa tunnelma. Olen oppinut kantamaan vastuuta, saanut uusia kavereita ja osallistunut moniin kivoihin omanikäisteni tapahtumiin.