Kulttuuri
Image

Outoja Asioita tapahtuu

Outoja Asioita tapahtuu

Jupiterin kuu –elokuva vaatii myöntämään ihmisen käsityskyvyn rajallisuuden, kirjoittaa Katja Kallio.
Teksti Katja Kallio
Kuvat Anja Reponen

Tuttavani tapasi kerran juhlissa ihanan naisen. Ilta hämärtyi, he jäivät keittiöön kahden, ja yhtäkkiä paksu juomalasi halkesi itsekseen pöydällä kahtia. Kenties siinä oli valmistusvika, tuttavani ja nainen myönsivät – mutta vielä usean vuoden avioliiton jälkeenkin he olivat sitä mieltä että lasin halkeaminen oli merkki.

Tapaus palasi mieleeni vuosien jälkeen hiukan yllättävästi nähtyäni unkarilaisen Kornél Mundruczón uutuuselokuvan Jupiterin kuu.

Cannesissa keväällä maailmanensi-iltansa saaneessa elokuvassa pakolaisjoukko pyrkii Serbian kautta Unkariin ja ajautuu suoraan poliisin väijytykseen. Sen sijaan että kuolisi, nuori syyrialainen kirkasotsa Aryan (Zsombor Jéger) saakin luotien osumien myötä selittämättömästi lentämisen taidon.

Korruptoitunut lääkäri ja ateisti Gábor Stern (Merab Ninidze) pääsee perille salaisuudesta ja hoksaa siinä piilevät bisnesmahdollisuudet. Juuri kun Aryanin hyvyys alkaa kuin varkain vaikuttaa lääkärinretkuun, poliisi pääsee karkulaisen jäljille.

Unkarilainen elokuva tuntuu elävän oikeaa kukoistuskautta. Ildikó Enyedin Kosketuksissa, László Nemesin Son of Saul sekä Ferenc Törökin suurenmoinen 1945 ovat keskenään täysin erilaisia elokuvia, mutta kukin on kertakaikkinen muotovalio, omalla tavallaan täydellisyyttä hipova elokuva. Tähän joukkoon Mundruczón uutukainen väkisinkin rinnastuu.

Edeltäjistään poiketen Jupiterin kuu on tiukasti kiinni brutaalissa, sydämettömässä nyky-Unkarissa. Rautatieasemien telttakylät, läpikulkuleirien kaaos, rasismi ja korruptio, terrorismi, homofobia ja näköalattomuus marssitetaan armotta esiin. Pelkästään yhteiskunnallinen elokuva Jupiterin kuu ei kuitenkaan ole. Se on myös toimintaelokuva ja silti taidokasta eurooppalaista art housea. Alun perin luulin että se on vielä scifielokuvakin, mutta sitä se ei oikeastaan olekaan.

Jo neljän vuoden takaisessa läpimurtoelokuvassaan, raivokkaan allegorisessa White Godissa Mundruczó kyseenalaisti ihmisen ja etenkin länsimaisen ihmisen oikeuden maailman herruuteen. Peilinä toimi tuolloin sekarotuinen koira, josta uudet rotulait pakottivat nuoren tytön luopumaan ja josta rikolliset ainekset kasvattivat tappelukoiran ja kostajan.

Jupiterin kuussa Mundruczó kyseenalaistaa myös sen ihmiskeskeisen käsityksen, että vain meidän aivoillamme ymmärrettävät asiat olisivat olemassa. Aryanin lentotaitoa ei voi kukaan kiistää, vaikkei sen syytä ymmärretäkään tai tiedetä onko kyseessä lentävä poika, enkeli vai uusi Messias.

Jupiterin kuu ei ole tarkalleen ottaen yliluonnollinen elokuva. Mundruczó on pikemminkin vienyt askeleen pidemmälle sen mitä Krzysztof Kieslowski kutsui elokuviensa metafyysiseksi säikeeksi. Kymmenen käskyn itsepäisesti vinoon valahtava taulu tai itsestään avautuva hansikaslokero saattoivat olla seurausta mekaanisesta viasta. Mutta ainakin ne olivat viestejä, lähestyvän käänteen airuita, ja ennakoivat koputusta ovelle. Samalla selittämättömän alueella asteli kauniisti myös Kosketuksissa, jossa teurastamon työntekijät alkoivat tavata toisiaan unissaan peuroina. Ja nyt sinne porhaltaa raamit kaulassa Mundruczó, joka lyö nyrkin pöytään ja vaatii myöntämään ihmisen käsityskyvyn rajallisuuden.

Jos tunteissa piehtaroivan, hiukan osoittelevan White Godin tankissa oli välillä kengurubensaa, Jupiterin kuun tankissa on jotakin uutta, takuulla laitonta sekoitetta, jolla mennään hurjaa kyytiä maaliin saakka.

Silti elokuva on täynnä yllättävää kauneutta ja kuvallisia lausumia elämästä ja ihmisestä ja Jumalasta. Elokuvapyhimykseksi Jupiterin kuuta ei tulla julistamaan, siihen se on liian sekarotuinen ja ylpeä siitä. Elokuva asettaa itsensä uljaasti alttiiksi arvostelulle, kuin ihminen, jolla on paljon ajatuksia ja intohimoja ja kyky kertoa niistä valloittavasti ja joka ei aio istua tuppisuuna vain koska ei ole hionut ajatuksistaan aukotonta järjestelmää.

Treffielokuvana Jupiterin kuu saattaa olla aika peto. Ulos tullaan sydän virikkeistä takoen, ja kerrankin on ihan luontevaa ottaa Jumalan ja rakkauden syvin olemus puheenaiheiksi saman tien. Jos lasi sattuu halkeamaan myöhemmin illalla jomman kumman keittiössä, on täysin luonnollista ajatella, että saattaa se johtua valmistusvirheestäkin mutta todennäköisesti kuitenkaan ei.

Julkaistu: 25.7.2018