Outi Mäenpää suunnittelee naimisiin menoa: ”Toivon todella, että kolmas kerta toden sanoo – Jokaisen eron jälkeen olen tutkinut osuuttani asiaan”
Parisuhde
Outi Mäenpää suunnittelee naimisiin menoa: ”Toivon todella, että kolmas kerta toden sanoo – Jokaisen eron jälkeen olen tutkinut osuuttani asiaan”
Näyttelijä ja vaativan luokan tunnevalmentaja Outi Mäenpää on nähnyt, että pelkojen takana asuvat usein isoimmat unelmat. Hän harjoittelee katsomaan kohti ikäviä tunteitaan ja pimeitä puoliaan ja sanoittamaan ne toiselle.
Julkaistu 3.1.2023
Apu

Menit viime vuonna kihloihin ja asutte puolisosi kanssa Kemiönsaaressa. ­Millaista elämää vietätte?

Olen voimakkaasti meri- ja ulkoilmaihminen sekä erityisherkkä, kuten useimmat taiteilijat. Menen sekaisin muiden energioista, mikä tarkoittaa, että olen todella läsnä näytellessä.

Privaatisti se on rankkaa, joten kaipaan sitä enemmän lepoa mitä vanhemmaksi tulen. Meri ja eläimet ovat minulle hirveän tärkeitä maadoittumisen kannalta. Uskon voimakkaasti henkimaailmaan ja uskon, että eläin tulee perheeseen tietystä syystä: auttamaan, kouluttamaan, parantamaan. Hevoset ja koirat tekevät toisinaan kanssani myös tunnevalmennusta.

Elämme mieheni kanssa rauhallista elämää, joka sisältää omien lapsieni lisäksi hyvin läheisen ystäväpiirin sekä läheiset välit veljiini ja heidän perheisiinsä. Mieheni on kirjailijana verbaalisesti hirveän lahjakas ja meillä on samanlainen huumorintaju.

Tarkoitus on mennä jossain kohtaa ­naimisiin, olen ehdottomasti parisuhde­ihminen. Se on kolmas liittoni ja toivon todella, että kolmas kerta toden sanoo! Voin nostaa hattuani, että olen todella tutkinut jokaisen eron jälkeen osuuttani asiaan. Viimeisin tutkimus kesti viisi vuotta, päätin kääntää jokaisen kiven.

Olet kouluttautunut vaativan luokan tunnevalmentajaksi ja opiskellut vuosikymmeniä itsensä johtamista ja ­käyttäytymistieteitä. Mitä hyötyä siitä on elämässä?

Ole saanut näyttelijän työn oheen toisen ammatin, jota rakastan. Näyttelijän työn suhteen se auttaa minua luomaan huipputiimiä ja tuon omalta osaltani valon tullessani, yritän tukea vasta­näyttelijöitä sekä muita työtovereita loistamaan. Haluan, että he ovat turvassa kanssani ja uskaltavat olla luovia, heittäytyä. Annan heille kaikkeni, vaikka kamera ei edes olisi minun suuntaani.

Yksityiselämässä osaan ilmaista ja viestiä itseäni väkivallattomasti. Tunnistan tunteeni, Suomihan on täynnä tunnemykkiä sukulinjoja ja olen itsekin sukupolvea, jolle sarkasmi ja ironia ovat suurimpia tunneilmaisun muotoja. Olen ­harjoitellut tunnistamaan tunteeni ja sen takana olevan ajatuksen sekä sanoittamaan sen toiselle. Se ei tarkoita, että olisin silti superhyvä privaattiviestinnässä.

Tunteiden ja tarpeiden sanoittaminen on ajoittain haaste kenelle tahansa, myös minulle. Olen harjoitellut olemaan haavoittuvainen. Että uskallan katsoa ikäviä tunteitani, pimeitä pisteitäni ja puoliani sekä sanoittamaan ne toiselle. Enkä kuvittele enää, että toinen on selvänäkijä.

Kun parisuhteessa toinen heittää vaikeassa tilanteessa impulssin, kannattaa ottaa aikalisä eikä lähteä välittömästi toimimaan. Kannattaa yrittää rauhoitella toista ja selvittää, miten asia saataisiin selvitettyä, jotta hän tulisi kuulluksi. Yksi tärkeimpiä asioita työ- ja yksityiselämässä on, että harvoin asiat riitelevät – vaan sanomattomat tunteet ja tarpeet. Parisuhde myös nostaa esiin yksilöissä ne mallit, joilla vanhemmat ovat kommunikoineet keskenään, ja ne ovat aika haastavia. Esimerkiksi mykkäkoulu tai läheisyyden kielto ovat rikkovia tapoja kommunikoida.

Pääsit aikoinaan intuitiosi johdattamana Teatterikorkeakouluun kolmannella kerralla ja olet muutenkin tehnyt usein uskaliaita päätöksiä. Mistä ­rohkeutesi kumpuaa?

Olen aina toiminut intuition johdattamana ja heittäytynyt auki olevasta ovesta, vaikka useammat kynnykset ovat pelottaneet aivan järjettömästi. Uskon, että kaikilla on vahva intuitio ja sen tuntee kehossaan. Ihmiset usein ohittavat kehon, vaikka esimerkiksi sanat ovat vain pieni osa viestinnästä.

Keho on hyvin viisas.

Olen fatalisti ja ajattelen, että ne asiat tapahtuvat, joiden pitää tapahtua. En silti poista vastuuta ja vaatii raskasta työtä itsensä kanssa, että jokin asia kirkastuu. Paljon helpompaa olisi laittaa pää pensaaseen ja hyväksyä, että tää on nyt tätä.

Kouluttajana näen, että pelkojen takana asuvat usein suurimmat unelmat. Omalla kohdallani ajattelen, että jos antaisin pelolle vallan, loppuelämäni olisi halvaantunutta. Suurin pelkoni on jäädä pelon alle. Sen vuoksi en jää jäätyneenä seisomaan paikoilleni. Se ei tarkoita, ettenkö jännittäisi ja pelkäisi. Kuten me kaikki.

Muuntaudut J-P Valkeapään uudessa Hetki lyö -elokuvassa viinanhuuruista elämää eläväksi alkoholistiksi. Mitä ­sellainen rooli sinulta vaati?

Tämä oli rankin rooli koko urani aikana. Kuvasimme elokuvaa kuusi viikkoa Espanjassa. Mietin välillä hotellihuoneessa, että en ehkä selviydy tästä. Siitä huolimatta ­näyttelemisen maailma on minulle pyhä ja koen olevani hyvin turvassa siellä. Meillä oli hirveän pitkät päivät ja roolin suhteen piti miettiä, miten hajottaa psyyke, minkä alkoholi voi ihmiselle tehdä tai miten hajottaa keho, kuten alkoholi tekee. Hahmollani on muitakin kauhuja, joita hän on kokenut elämässään. Monet tekijät tekivät siitä raskaan.

Usein mentiin vain yhdellä tai kahdella otolla, mikä vaatii näyttelijältä suurta kokemusta, vaikka työryhmämme olikin oikea dream team. Tekstin opettelu on oma hommansa, kävelen ja tankkaan tekstiä niin kauan, että osaan läpikotaisin.

Kerro jokin salaisuutesi.

Minulla on uskomattoman, käsittämättömän ja sietämättömän huono suuntavaisto. Jos kuljen kotoa yli sadan metrin päähän, minun on pakko ripotella puihin jotain paperinaruja, että löydän takaisin.

Outi Mäenpää

  • Syntyi: 1962 Helsinki.

  • Asuu: Kemiönsaaressa.

  • Perhe: puoliso, kaksi omaa aikuista lasta, puolison tyttäret, viisi bonuslasta ex-liitoista.

  • Harrastaa: tallityöt, samoilu, lukeminen, vesijumppa.

  • Ajankohtaista: Hetki lyö elokuvissa nyt.

Kommentoi »