Apu

Oman elämänsä sankari



Oman elämänsä sankari

Tero Pitkämäki kantaa taas kerran harteillaan koko Suomen joukkuetta. Hän on kuitenkin oppinut heittämään myös itselleen.
Teksti Apu-toimitus

Mittanauha on paras väline keihäskunnon arvioimiseen, mutta ei elekielestäkään voi erehtyä. Pitkä mies kävelee rennosti ja suorastaan uhkuu itseluottamusta. Hymy ulottuu silmiin asti.

Nyt on helppoa olla Tero Pitkämäki. Tai niin helppoa kuin Suomen yleisurheilua kymmenen vuotta enemmän tai vähemmän yksin selässään kantaneella voi olla, taas yksien arvokisojen aattona.

Vakavissaan lopettamista pohtinut mies tajusi tauon aikana, ettei hänen ole pakko heittää keihästä ollakseen Tero Pitkämäki – mutta hän haluaa heittää yhä.

Ja heittää enemmän itselleen kuin lajikoneistolle, joka on pyrkinyt ottamaan hyvin kasvatetusta ja velvollisuuudentuntoisesta tähdestään kaiken irti – lähes tilanteesta riippumatta.

Kornein esimerkki saatiin kaksi vuotta sitten, kun SUL:n johto käytännössä pakotti mykoplasmasta kärsineen ja heittotekniikkansa kanssa täysin hukassa olleen Pitkämäen Daegun MM-kisoihin. Tuloksena oli ensimmäinen karsiutuminen loppukilpailuista aikuisuralla ja Suomen joukkueen jääminen sekä mitalitta että pistesijoitta.

Yleisurheilun sisäpiirien mukaan tšekki Jan Zelezny – joka oli ja on mukavan miehen maineessa – on pyrkinyt opettamaan suomalaiselle huippu-urheilijalta vaadittavaa tervettä itsekkyyttä enemmän kuin heittoteknisiä asioita.

– Minun on nyt helpompi olla, kun olen pyrkinyt eroon ylitunnollisuudesta. Totta kai sovitut asiat pitää hoitaa ja tehdä aina parhaansa, mutta ylenpalttisella puristamisella ja murehtimisella ei tule hyvää jälkeä, Pitkämäki sanoo.

Lue koko juttu avusta 32/2013.

Teksti Susanna Luikku

Kuvat Vesa Koivunen / Lehtikuva

Julkaistu: 8.8.2013