Leijonien koostumus on osin vallitsevan tilanteen sanelema. Kun varmistui, että NHL ei pelannut pokeria ja osoittanut valtaansa, vaan oikeasti kieltäytyy pitämästä taukoa ja päästämästä pelaajiaan Korean olympialaisiin, huippumaiden käytettävissä oleva pelaajisto muuttui oleellisesti.

Suomen tilanne on silti erilainen kuin lähtökohtaisesti monipuolisempaa ja etenkin pelinteko- ja ratkaisupotentiaaliltaan kiekollisesti parempaa yksilöä maailmalle yhä puskevien Ruotsin, Tšekin tai Venäjän.

Olympiavalinnat vahvistavat, että maajoukkueen johto teki selvän linjaratkaisun. Leijonajoukkue koostuu nyt tutuista, turvallisista ja lojaaleista nimistä, jotka eivät taatusti vuoda puolustussuuntaan, yritä yllättäviä ratkaisuja tai edes puolella sanalla kyseenalaista sitä, miten ja miksi pelataan.

Yli kolmasosa kenttäpelaajista on tai on ollut joko päävalmentaja Lauri Marjamäen tai apuvalmentaja Mikko Mannerin valmennuksessa Oulun Kärpissä. Mukana on paljon myös Tappara-taustaisia pelaajia, jotka ovat tiimissä tuttuja Jussi Tapolalle.

Asiassa ei ole mitään ihmeellistä sikäli, että Kärpät ja Tappara ovat viime vuodet kuuluneet Suomen parhaisiin liigaorganisaatioihin. Kysymyksiä nousee enemmän pelaajatyypeistä ja siitä, mitä ominaisuuksia valinnoissa on katsottu tärkeimmäksi.

Vähemmän yllättäen linja tiivistyy Lasse Kukkoseen, 36. Kärppä-ikoni on edelleen SM-liigassa puolustajien ykköskastia myös pelillisesti, mutta kansainvälisissä kaukaloissa hänen roolinsa on nykyään toimia enemmän kopin johtajana – ja valmennuksen tulkkina, tukimiehenä ja laadunvalvojana nopeatempoisessa turnauksessa.

Paljon tiivistyy myös siihen, onko joukkue tasavahva tai tasapaksu. GM Jere Lehtinen sanoo, että yksi iso teema oli rakentaa neljän mahdollisimman paljon pelaavan kentän joukkue, kun ratkaisijatyypit ovat kortilla.

– Koko valintaprosessi ja -dynamiikka muuttui Euro Hockey Tour- ja leirityspainotteiseksi, kun tieto NHL-blokista tuli.

Dallas Starsin ja Leijonien ikonia ei siis tuskastuttanut rakentaa EHT-Kärppiä, jossa pelin- ja maalintekovastuun voi nähdä kasautuvan muun muassa kahdelle 18-vuotiaalle ensikertalaiselle (HIFK:n Miro Heiskanen ja Jokerien Eeli Tolvanen)?

Lehtinen alkaa nauraa.

– Noh, noh… Tietysti olisin halunnut turnaukseen parhaat pelaajat, mutta nyt mennään näillä. Pyrkimys on rakentaa koostumukset, joissa uudet nimet voivat nousta ratkaisijoiksi myös kansainvälisellä tasolla.

Hyvin toisensa ja valmennuksen (peli)tavat tuntevaan ryhmään liittyy myös mahdollisuuksia, ja uusien nimien esiinmarssi on yksi niistä. Liigan pörssikärki Julius Junttilalle, 26, tarjotaan tilaisuutta lyödä läpi myös isoissa kuvioissa.

Joukkueen ainoat arvaamattomat osat ovat silti pahemmin kärjistämättä Sibir Novosibirskin Jonas Enlund sekä Heiskanen ja Tolvanen.

Heiskanen on ollut loukkaantuneena, mutta näyttäisi toipuneen ajoissa. Tolvanen taas on ollut alavireinen ja vähällä peliajalla plörinäksi menneiden nuorten MM-kisojen jälkeen, mutta jos hänelle löydetään Leijonista samanlaista ”aikuistukea” ja täsmäroolia kuin seurassa, tahti voi muuttua.

Jonas Enlundin kärkikenttähyökkääjän profiili on kiekollisempi kuin vaikka Joonas Kemppaisen, ja hän on takonut viime ajat pisteitä KHL:ssä. Myös Enlund on silti tarvinnut läpi uransa rinnalleen tulitukea – ja hyvän tutkaparin.

Suomen maalivahtituotanto ei ole enää vanhalla huipputasolla, mutta siitä osastosta on vähiten syytä olla huolissaan. Pietarin SKA:n Mikko Koskinen on ykkösvahti.

Suomen miesten jääkiekkojoukkueen urakka alkaa 15.2. klo 5.10.