Espanjalaisen Icíar Bollaínin ohjaama Oliivipuu on monitasoinen elokuva yhden perheen sisäisistä ihmissuhteista, luonnon kunnioittamisesta, oikeuden hakemisesta, rakkaudesta, rohkeudesta sekä sukupolvien ketjusta.

Sen voi nähdä myös kuvauksena Espanjaa viime vuosikymmenen ajan koetelleesta lamasta, joka on vienyt monilta nuorilta toivon paremmasta. Elokuva herättää ajatuksia ja tunteita; päällimmäisenä tietoisuus siitä, että on olemassa jotain meitä suurempaa, jota tulee kunnioittaa.

Alma (suomeksi sielu) on 20-vuotias tyttö köyhällä Espanjan maaseudulla. Hän on kasvanut suvun miesten kanssa, ja isoisä on ollut hänelle kaikki kaikessa. Nyt isoisä tekee kuolemaa. Perheen niukka elanto on tullut oliivipuista, joista yksi, isoisän ja Alman lempipuu, on myyty pahimman laman aikaan.

Alma lähtee matkalle hakeakseen tuhatvuotisen puun kotiin. Hän joutuu pettymään, mutta tapahtuu myös yllättäviä asioita. Toivoa on sittenkin olemassa, ja usko oikeudenmukaisuuteen kantaa.

Tarina on toteutettu tarkasti ja näyttelijöiden herkkyyttä kunnioittaen. Erityisesti nuori Anna Castillo Almana hehkuu voimakkaita tunteita.

Karua tarinaa on onneksi kevennetty huumorilla. Elokuvan äänimaailma on erityinen, ja mieleen jää maaseudun äänten alleviivaama hiljaisuus, kuumasti porottava aurinko ja pyhät puut.

Juttu on julkaistu Eevan numerossa 7/2017.