Apu

Ohukaisia ja Paksukaisia – Apu tapasi uutuusleffan Stan & Ollie tähdet


Stan Laurelin ja Oliver Hardyn tarinasta on tehty uusi elokuva. Pääosien esittäjät Steve Coogan ja John C. Reilly kertovat Avulle, mistä ”Ohukaisen ja Paksukaisen” tenho syntyi.
Kuvat All Over Press, Lehtikuva

Yksi historian mahtavimmista komediakaksikoista syntyi sattumalta. Stan Laurel (1890–1965) ja Oliver Hardy (1892–1957) tutustuivat toisiinsa lyhytelokuvan kuvauksissa vuonna 1921. Ensimmäinen Ohukainen ja Paksukainen -komedia tehtiin kuusi vuotta myöhemmin.

Laurelin ja Hardyn yhteistyö alkoi, kun studiojohtaja Hal Roach etsi korviketta supertähdelleen Harold Lloydille, joka perusti oman tuotantoyhtiön. Laurel ja Hardy olivat esiintyneet yhdessä lyhyelokuvassa The Lucky Dog vuonna 1921 ja viisi vuotta myöhemmin filmissä Forty-Five Minutes From Hollywood. Ensimmäinen Ohukainen ja Paksukainen -komedia Toiset sata vuotta ilmestyi vuonna 1927.

Kaksikon tavaramerkiksi tuli itsevarmoina esiintyvät paukapäät, jotka joutuvat väistämättä hankaluuksiin. Varsinkin Ohukaisen ja Paksukaisen tanssinumerot ovat ikimuistettavia.

Menestysreseptin salaisuus oli yksinkertainen: komedian oli oltava fyysistä ja vähäpuheista. Laurel ja Hardy pysyivät tyylilleen uskollisena koko uransa.

Elokuva keskittyy viimeisiin Euroopan-kiertueisiin

Nyt maailman tunnetuimman komediakaksikon tarina on päätynyt valkokankaalle. Elokuva Stan & Ollie tiivistää yhteen legendaarisen kaksikon viimeiset Euroopan-kiertueet 1950-luvun alussa.

Näyttelijät Steve Coogan (uutuuselokuvassa Stan) ja John C. Reilly (elokuvassa Ollie) kertovat Avulle jännittäneensä, kun eläytyivät ensimmäisen kerran Ohukaisen ja Paksukaisen teemalauluun Ku-Ku.

Coogan ja Reilly aloittivat hullunkurisen parivaljakon eleiden, kävely- ja puhetyylin sekä tanssirutiinien harjoittelun kuukautta ennen elokuvan kuvauksia. Vanhat elokuvat, ohjelmat ja muu materiaali toimivat opintomatkana historiaan – mykkäfilmien ja varhaisten äänielokuvien maailmaan.

– Studiolla ajateltiin, että iso ja pieni mies yhdessä voisivat olla hauskoja. Hal Roachilla ei ollut aluksi sen suurempia suunnitelmia heille, mutta Laurel ja Hardy ymmärsivät, että se oli heidän mahdollisuutensa.

– He olivat elokuvan tähtiä ja pistivät itsensä likoon, Coogan selittää.

Steve Cooganin muodonmuutos elokuvan Stan Laureliksi kesti tunnin. Proteeseilla muokattiin hänen leukaansa, korviaan ja hampaita. John C. Reilly muuttui Oliver Hardyksi kolmessa tunnissa. Hänen hahmoonsa lisättiin 50 kiloa, ruskeat piilolinssit, peruukki ja erilaisia proteeseja.

Epäreilut sopimukset

Elokuvassa Hardya esittävän John C. Reillyn mielestä on mielenkiintoista, että yksi historian mahtavimmista komediakumppanuuksista syntyi vahingossa.

– He olivat muukalaisia, jotka tutustuivat toisiinsa Hal Roachin bisnesratkaisun takia, Reilly miettii.

Ohukaisen ja Paksukaisen oli opittava työskentelemään yhdessä ja löydettävä yhteinen kemia.

– Laurel ja Hardy osasivat olla hauskoja erikseen, mutta he olivat aluksi epävarmoja yhteistyön toimimisesta. Se oli yksi syy siihen, miksi Hal Roach pystyi neuvottelemaan heidän diilinsä erikseen ja sai heidät allekirjoittamaan epäreilut sopimukset: osuus elokuvan tuotoista tai lisenssimaksuista jäisi heiltä saamatta. He saivat hyvää palkkaa, mutta se ei taannut heille turvallista tulevaisuutta, Coogan valottaa.

Ihmisten näkiessä nälkää Hardyn koko herätti huomiota

Stan Laurel oli syntynyt teatteriperheeseen Englannin Ulverstonissa. Yhdysvaltoihin hän tuli samaan aikaan kuin Charles Chaplin, jonka varanäyttelijänä hän myöhemmin esiintyi.

Oliver Hardy oli kotoisin Yhdysvaltojen Georgiasta ja aloitti uransa laulamalla.

– Laurel oli operaation aivot. Hän kirjoitti tarinat, jotka perustuivat kaksikon omiin kokemuksiin. Hänellä oli sormet pelissä myös ohjaamisessa ja editoinnissa, Coogan selittää.

Oikeat Stan Laurel ja Oliver Hardy. Yläkuvassa otos elokuvasta Stan & Ollie.

Vitsit päätyivät elokuviin vain, jos Hardy hyväksyi ne.

– Hardy ilmaantui paikalle, kuvasi elokuvat ja häipyi elokuvien välissä omille teille. Hän nautti kuuluisuudesta, ravintoloista ja julkkisystävistä. Hän pelasi golfia muiden muassa John Waynen ja W. C. Fieldsin kanssa. Hän piti romanttisista illallisista ja hyvästä musiikista, Reilly kertoo.

Oliver Hardyn koko herätti sekä ihailua että inhoa.

– Ihmiset näkivät nälkää, ja Hardyn kokoinen mies oli silloin kummallinen ilmestys. Valkokankaalla ja lavalla hänelle naurettiin, mutta siviilissä ihmiset käänsivät katseensa muualle, kun näkivät hänet, John C. Reilly toteaa.

Huumori ajatonta ja universaalia

Uransa huipulla Laurel ja Hardy kuvasivat yhdeksäntoista pitkää elokuvaa. Komedia yhdisti kansaa laman aikana 1930-luvulla, ja ihmiset halusivat nauraa kahdelle hölmöilevälle miehelle.

– Vaikka heidän huumorinsa oli lapsenomaista, se oli ajatonta ja universaalia. Siihen pystyi samaistumaan. Laurelin hämillisillä kasvoilla saattoi olla kymmenen tunnetilaa 20 sekunnissa. Myös Hardyn ilmeet kestävät aikaa, Coogan sanoo.

Yleisö ja fanit olivat tärkeitä

Vuonna 1940 Laurel ja Hardy siirtyivät 20th Century Foxin leipiin ja seuraavaksi Metro-Goldwyn-Mayerille. Uransa loppupuolella, toisen maailmansodan jälkeen, he keskittyivät lähinnä teatteriesityksiin. Aluksi katsomot oliva tyhjiä, mutta lopulta salit täyttyivät nauravasta yleisöstä.

– Heidän oli keikkailtava, koska he tarvitsivat rahaa. Noilla kiertueilla he oppivat tuntemaan toisensa paremmin ja alkoivat kunnioittaa toisiaan. Vanhat sopimusasiat kuitenkin painoivat mieltä ja sairaudet aiheuttivat ongelmia.

Elokuva Stan & Ollie näyttää legendojen inhimilliset puolet.

– Siinä näkee, kuinka kuluttavaa näytteleminen on. Kroppa on näyttelijän työkalu, ja se kuluu iän myötä. Silti Laurel ja Hardy olivat aina valmiita pistämään itsenä likoon ja jaksoivat naurattaa kadulla vastaantulevia ihailijoitaan. Yleisö ja fanit olivat heille tärkeitä, Reilly sanoo.

Oman aikansa rocktähtiä

Oliver Hardy kuoli vuonna 1957. Stan Laurel jatkoi vitsien kirjoittamista kuolemaansa asti, vuoteen 1965.

– Hal Roach myi koko Stan ja Ollie -tuotannon televisioon, ja 1950–1960-luvuilla ne nousivat uudelleen suosioon. Sitten ne saivat levityksen videokasetteina, ja nyt ne ovat nähtävinä ilmaiseksi YouTubessa. Jos Laurelilla olisi ollut parempi sopimus, hän olisi kuollut rikkaana. Joka tapauksessa hän ja Hardy olivat oman aikansa rocktähtiä, Coogan ynnää.

Julkaistu: 5.2.2019