Eeva

Olafur Eliasson: "Taiteeni syntyy katsojan mielessä"



Olafur Eliasson: "Taiteeni syntyy katsojan mielessä"

Tanskalais-islantilainen nykytaiteilija Olafur Eliasson, 50, on idealisti, joka uskoo vakaasti, että taide voi muuttaa ihmistä, yhteiskuntaa ja maailmaa.
Teksti Eeva toimitus

Tanskalais-islantilainen nykytaiteilija Olafur Eliasson, 50, on idealisti, joka uskoo vakaasti, että taide voi muuttaa ihmistä, yhteiskuntaa ja maailmaa. Hänen teoksiinsa voi tutustua kevään ajan Espoon modernin taiteen museossa EMMAssa. Kokonaisuus muodostuu valokuvista, maalauksista, videoista ja installaatioista. Eliasson on maailmalla arvostettu taiteilija, jonka teoksia on nähty muun muassa Lontoon Tate Modernissa ja New Yorkin MoMassa.

Mikä taideteos on muuttanut sinun maailmaasi?

Isäni oli sekä taiteilija että laivan kokki. Vietin lapsena paljon aikaa hänen ateljeessaan taidehistorian kirjojen ympäröimänä. Yhdessä niistä oli kuva pässistä, jonka vatsan ympärillä oli autonrengas. Vietin paljon aikaa ihmettelemällä kuvaa. Miksi eläimellä oli rengas ympärillään? Mikä oli taiteilijan tarkoitus?

Näin teoksen vasta 90-luvulla Tukholman Moderna Museetissa. Se oli Robert Rauschenbergin Monogram, ja se teki minuun syvän vaikutuksen. Tajusin mitä kaikkea taide voi saada aikaan ja että taide voi olla mitä tahansa.

EMMAn näyttelyssä on sarja valokuvia, jotka olet ottanut Islannista. Millainen vaikutus islantilaisella luonnolla on sinuun?

Islannilla on tärkeä rooli omassa kehityksessäni. Lapsuuden kesät Islannissa olivat täydellinen vastakohta kaupunkielämälle, jota normaalisti vietin. Avara luonto ja erityisesti valo tekivät voimakkaan vaikutuksen minuun.

Muistan, kuinka 70-luvun energiakriisin aikana sähköt piti laittaa pois päältä iltaisin ja istuimme ikkunan ääressä kesäyön valossa. Valon öinen luonne muutti kaiken mitä minä tein ja tunsin.

Ymmärsin myös, että islantilainen maisema on aliedustettuna taidehistoriassa, joten päätin dokumentoida tämän maiseman kokonaisuudessaan.

Olet puhunut taiteilijan vastuusta ja sanonut, että taide voi helpottaa infoähkyn turruttavaa vaikutusta ja saada ihmiset muuttamaan ajatuksensa toiminnaksi. Kuinka olet onnistunut tässä taiteen tehtävässä?

Kun kohtaa taideteoksen fyysisesti tietyssä hetkessä ja tietyssä paikassa, se tarjoaa valtavan helpotuksen siitä informaation yliannostuksesta, jonka suurin osa meistä kohtaa joka päivä.

Esimerkkinä voisin kertoa teoksesta Ice Watch, joka toteutettiin Pariisissa ja Kööpenhaminassa YK:n ilmastokokousten aikana. Toimme Grönlannista valtavia jäälohkareita kaupunkiin ihmisten nähtäväksi.

Suora yhteys tuhansia vuosia vanhoihin jäälohkareisiin tekee ilmastonmuutoksen kouriintuntuvaksi ja todelliseksi tavalla, johon faktat ja numerot eivät pysty. Uskon, että tällaiset henkilökohtaiset kokemukset auttavat motivoimaan ihmisiä toimintaan.

Olet korostanut taideteoksen ja katsojan vuorovaikutusta, sitä että teoksen merkitys syntyy katsojan mielessä. Mikä on ikimuistoisin palaute, jonka itse olet saanut katsojilta?

Minun täytyy sanoa, että olin aika yllättynyt siitä, kuinka ihmiset reagoivat teokseeni The Weather Project. Jotkut alkoivat joogata, jotkut muodostivat vartaloillaan sanoja lattialle ja jotkut järjestivät piknikkejä museon sisälle.

Tämä oli jännittävää, koska vaikka jokainen vierailija teki jotain omanlaistaan, he kaikki olivat osa isompaa ryhmää, jonka kuva heijastettiin seinälle ja näin he olivat mukana teoksen luomisessa.

Taide on niitä harvoja asioita, jotka voivat luota tällaisen tilanteen. Mistä muualta me voisimme löytää paikkoja, joissa voimme olla samanaikaisesti yksilöitä ja osa systeemiä?

Kerro teoksestasi Pentagonal Mirror, joka on tilaustyö EMMAan?

Teos käsittelee perspektiiviä. Kun työskentelin tämän teoksen parissa, kysyin itseltäni, kuinka me näemme itse katsomistapahtuman.

Katsoessamme teoksen mihin tahansa peiliin näemme itsemme eri kulmista, sivulta ja takaa. Teos auttaa meitä näkemään oman itsemme ja näkökulmamme ulkopuolelta käsin, myös symbolisella tasolla.

Meillä on oma näkökulmamme, rajoitettu kokemuksemme maailmasta, mutta samalla kykenemme ajattelemaan sitä, mitä aistimme ja miksi aistimme jotain. Uskon, että kun otamme omat aistimuksemme omiin käsiimme, kokemus muuttuu produktiiviseksi sen sijaan, että vain ikään kuin kuluttaisimme aistimuksiamme.

Kun kuljemme teoksen tilan läpi ja keskitymme siihen, huomaamme sen luoman peilitunneleiden illuusion. Se ei ole passiivista näkemistä. Se ei ole sitä kun menemme kauppaan ja ostamme jotain, vaan aktiivista osallistumista taideteoksen luomiseen ja samalla aktiivista osallistumista maailmaan ja sen luomiseen.

Teksti: Minna Hujanen

Olafur Eliasson: Pentagonal Landscapes EMMAssa 21.5. saakka. Lue arvio maaliskuun 2017 Eevasta.

Julkaistu: 8.2.2017