En haluaisi kovin mielelläni joutua tekemisiin parikymppisen itseni kanssa. Näin jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että mielipiteeni olivat siinä iässä rasittavan ehdottomia. Elämä tuntui mustavalkoiselta ilman harmaan sävyjä. Todennäköisesti joutuisin nopeasti sanasotaan nuoren minäni kanssa. Vaikka aika on opettanut pitkämielisyyttä, minulla on edelleen kipakka temperamentti ja paljon vahvoja mielipiteitä.

Ehdottomuus ja radikaalius kuuluvat nuoruuteen, mutta vuodet tapaavat hioa särmiä. Elämänkokemus tuo suhteellisuudentajua, eikä kaikesta jaksa enää pillastua. Sukupolvien kuilu saattaa revetä, kun toisella puolella huudetaan kovaa ja toisella suljetaan korvat ja toivotaan, että kohta se huuto loppuu. Tärkeintä onkin säilyttää kunnioitus, vaikka ärsytyskynnys ylittyisi puolin ja toisin.

Läheiset ihmissuhteet kestävät myös ”vääriä” mielipiteitä, eikä ystävyyskään vaadi samanmielisyyttä kaikessa. Jos jokin puheenaihe pilaa joka kerta tunnelman, se kannattaa jättää suosiolla narikkaan. Silloin on järkevintä todeta, että olemme tästä eri mieltä – ja se on erittäin okei.

Sosiaalisessa mediassa ei tällaista sovinnollisuutta juuri näe. Moni on sulkeutunut tiukasti omaan mielipidekuplaansa, jossa keskustelu- ja kaveripiiri koostuu vain samoin ajattelevista. Maailmankuva käpertyy kasaan oman oikean ympärille, ja erilaisia näkökantoja aletaan pitää uhkana. Valitettavan usein tästä seuraa lyttäämistä ja loukkauksia.

Niin sanottuja vääriä mielipiteitä kannattaisi kuitenkin kuunnella, kunhan keskustelu pidetään asiallisena. Vaikka oma näkökanta ei liikahtaisikaan, vastapuolta pystyy ehkä hitusen ymmärtämään. Yllättäen saattaa löytyä jopa yhdistäviä asioita.