– Ortopedina olen ollut tällainen valistaja. Olen huomannut, että ihmiset tietävät liian vähän nivelrikosta ja hoitavat itseään sen takia väärin. Nivelrikko on tärkeä kansantauti, Kaartinen sanoo.

Kaartinen sairastaa itsekin nivelrikkoa. Hän sai 33 vuotta sitten eturistisidevaurion vasempaan polveensa jalkapallo-ottelussa. Reilut kaksi vuosikymmentä myöhemmin polveen oli kehittynyt nivelrikko, jota Kaartinen nyt hoitaa lihastreenillä, liikunnalla ja ravintolisillä.

– Teen systemaattisesti reisilihasvahvistusta kahden kilon painoilla aina tv-iltauutisten aikaan. Lisäksi yritän liikkua enemmän. Olen huomannut, että jos liikuntaan tulee taukoa, polvi alkaa kipuilla korostuneemmin.

Kaartinen houkuteltiin noin kuusi vuotta sitten Suomen Nivelyhdistyksen puheenjohtajaksi. Tehtävässään hän haluaa oikoa nivelrikkoon liittyviä väärinkäsityksiä.

– Suurin väärinymmärrys on olettamus, että kun säästelee niveliään, nivelrikko ei etene eikä oireile. Se on merkitsevin virhe. Nivelrikko mielletään nivelten kulumataudiksi, mutta sillä ei ole mitään tekemistä kuluman kanssa. Totuus on se, että nivelrikkosairaus etenee sitä nopeammin, mitä vähemmän ja säästeliäämmin niveliä käytämme. Vain erittäin aggressiivinen huippu-urheilu tekee tähän totuuteen jonkinlaisen poikkeuksen.

Kipu saa ihmisen vaistomaisesti vähentämään liikkumista. Venähdyksissä, murtumissa ja lihasjännityksissä lepo onkin paikallaan, mutta nivelrikossa liike on lääke, joka vähentää kipua.

Lääkäriin on hyvä lähteä siinä vaiheessa, kun kipu alkaa määräillä. Aika hakeutua tutkimuksiin on viimeistään silloin, kun kipu pitkittyy ja ihminen joutuu elämään sen ehdoilla. Laiskuus saattaa kuitenkin viivästyttää hoitoon hakeutumista. Nivelkipujen takia ei pelätä kuolemantuomiota, mutta lääkärin antamia liikunta- ja painonpudotusohjeita kyllä.

– Naiset tuntuvat olevan järkevämpiä, ja he lähtevät herkemmin lääkäriin. Ne miehet, joilla on vaimo, lähtevät sitten, kun vaimo pakottaa. Se on usein raadollinen totuus, Kaartinen sanoo.

Yleislääkäreillä on hyvät perustiedot nivelrikosta, mutta syvällisempi osaaminen voi olla heikompaa. Perusterveydenhuollosta pitäisi saada oikeat hoito-ohjeet, mutta hyvä lääkäri myös tunnistaa omat rajansa ja ohjaa potilaan eteenpäin erikoissairaanhoitoon, kun oma osaaminen ei riitä. Joskus potilas saa lähetteen fysioterapeutille tarkempia liikkumisohjeita varten.

Kaartinen toivoo, että tulevaisuudessa terveydenhuollossa työskentelisi tukirankahoitajia. Nivelrikko- ja osteoporoosipotilaat voisivat saada tärkeää tietoa tukirankahoitajalta samaan tapaan kuin diabeetikot saavat ohjeita sairautensa hoitoon ja hallintaan diabeteshoitajilta.

– Tärkeintä on, että ihmiset saisivat alusta asti oikeaa tietoa siitä, miten he voivat itse hoitaa nivelrikkoa. Harras toiveeni on, että perusterveydenhuollossa olisi kiireisten lääkäreiden lisäksi toinen ammattiryhmä, joka säännönmukaisesti antaisi ohjeita joko kirjallisesti tai suusanallisesti.

Teksti Annukka Seppävuori