Image

Imagen pääkirjoitus: Onnen esikuvat

Imagen pääkirjoitus: Onnen esikuvat
Kun lehtemme kolumnisti Juha Itkonen halusi Helsingin Sanomien haastattelussa korostaa lapsiperhe-elämän hyviä puolia ja tästä seuraavaa onnellisuutta, se ei monille käynyt, sillä äänessä oli liian hyväosainen perheenisä, kirjoittaa Niklas Thesslund.
Julkaistu: 18.3.2021

Kirjailija Antti Rönkä kirjoitti Imageen 3/2021 artikkelin ilmastoahdistuksestaan. Hänelle se on köydenvetoa siitä, paljonko ahdistus saa estää nauttimasta kaikesta siitä kauniista, jota juuri nyt näkee ympärillään. Artikkelia tehdessään Rönkä soitti psykoterapeutti Emilia Kujalalle, jonka mukaan meillä suomalaisilla on yhä selkäytimissämme ajatus siitä, että kohdalle sattunut onni on syytä kätkeä. Kujala antaa esimerkin omasta sosiaalisesta mediastaan: myönteisen päivityksen jälkeen seuraajia katoaa enemmän kuin kielteisen päivityksen jälkeen. Tämä on tietenkin myös seurausta epänormaalista ja kovasta ajasta: myönteisyyttä tärkeämpää on viestiä huolta vallitsevasta tilanteesta ja omista sen eteen tehdyistä valinnoista. Kujalan repliikki hätkähdytti silti: noinko ei-toivottua myönteisyys todella on?

Onnellisuustutkija Ilona Suojanen puolestaan puhuu saman numeron Avaaja-jutussa siitä, miten työelämässä onnellisuudesta voi tulla paineistettua, kun työ on iso osa minuutta. Jos identiteetti nojaa työhön, töissä täytyy olla onnellinen, sillä onnettomuus elämän keskeisellä osa-alueella olisi epäloogista. Tämä on minulle tärkeää, tätä olen halunnut, on siis oltava onnellinen. Suojanen mainitsee myös toksisen positiivisuuden, hymy huuleen vaikka hampaat irvessä -pakkomyönteisyyden, jollainen vallitsevaksi työilmapiiriksi kasvaessaan estää muiden tunteiden ja vaikeiden aiheiden pääsyn esiin.

Puhe onnellisuudesta tuntuu poteroituneen ja polarisoituneen kuten mikä hyvänsä aihe. Yhtäältä onnellisuus, positiivisuus ja hehkuttelu ovat suosittu tyyli ja puhetapa somepäivityksissä sekä monissa itsensä tai muiden johtamisen opaskirjoissa, mutta samaan aikaan sen esille tuominen on myös kiellettyä. Ainakin jos niin tekee joku, jolla on asiat hyvin. Kun lehtemme kolumnisti Juha Itkonen halusi Helsingin Sanomien haastattelussa korostaa lapsiperhe-elämän hyviä puolia ja tästä seuraavaa onnellisuutta, se ei monille käynyt, sillä äänessä oli liian hyväosainen perheenisä. Sellaisen onnihan on vähän vähempiarvoista, kuin automaatio, riippumatta siitä, mitä perheessä tai parisuhteessa on pitänyt käydä läpi.

Onnellisuusvastuu niin kuin mikä hyvänsä vastuu on itsestä toisia kohti suuntautuvaa, ja siksi puhe toksisesta positiivisuudesta saattaakin olla itsessään toksista.
Niklas Thesslund

Mutta kuka olisi voittanut, jos Itkonenkin olisi kätkenyt onnellisuutensa ja valinnut korostaa niitä raskaita puolia, joita pienten lasten vanhemmuuteen väistämättä liittyy? Taas olisi saatu yksi lisäsyy surkutteluun. On täällä kyllä raskasta elää, kun rokotuksissa kestää, Finlandia-hiihtokin peruttiin taas ja lastenkin kanssa on näemmä tosi kurjaa.

Onnellisuustutkija Ilona Suojanen puhuu jaetusta onnellisuusvastuusta, joka tarkoittaa sitä, että meillä on tiettyyn rajaan asti mahdollisuus vaikuttaa paitsi omaan myös toisten onnellisuuteen. Se tarkoittaa paitsi toimia ja edesauttamista, myös läsnäolon ja vuorovaikutuksen tapoja ja tyyliä. Onnellisuusvastuu niin kuin mikä hyvänsä vastuu on itsestä toisia kohti suuntautuvaa, ja siksi puhe toksisesta positiivisuudesta saattaakin olla itsessään toksista. Vahingollista, vähättelevää ja vain tietynlaista käytöstä sallivaa. Hyväntuulisuus kun voi olla onnellisuuden seuraus ja olomuoto.

Jokainen tietää, miten tärkeitä urheilulajin tai työelämän esikuvat ovat lapsille ja nuorille. Se, että he pärjäävät mahdollisimman hyvin, nähdään nuorten kirittämisenä, eikä sellaista puhetapaa olekaan, että huippumuusikon pitäisi soittaa huonommin tai kiekkoilijan löysäillä, jotta samastuminen olisi helpompaa. Aivan samalla tavalla onnellisuus tarvitsee esikuvia levitäkseen.

Kirjoittaja on Imagen päätoimittaja.

Twitter: @niklasthesslund

Sähköposti: niklas.thesslund@a-lehdet.fi.

Kommentoi »