Aalto-yliopiston fyysikot selvittävät suolakatkarapujen monimutkaisia liikkumiskuvioita. Eliöillä on mittaa vain yksi millimetri.

– Suolakatkaravut, toiselta nimeltään meriapinat, ovat fysiikan näkökulmasta erittäin mielenkiintoisia uimareita, koska ne elävät niin sanotussa mesoskaalassa eli mikroskooppisen ja makroskooppisen mittakaavan välissä. Tällä hetkellä fyysikot eivät vielä oikein ymmärrä, kuinka tämä pieni eläin ui, ­kertoo Aalto-yliopiston apulaisprofessori Matilda Backholm.

Suolakatkarapujen uinnin fysiikan ymmärtäminen on tärkeää, jotta tulevaisuudessa voidaan kehittää uusia sovelluksia. Pitkällä aikavälillä tulokset voivat ­tarjota mullistavaa tietoa biolääketieteellisissä sovelluksissa käytettävien meso­robottiparvien rakentamista varten. Se voi tarkoittaa esimerkiksi niin sanottua nieltävää kirurgiaa.

– Jos haluamme rakentaa pienen, monista roboteista koostuvan parven, suolakatkaravun uintikuvio, uinti­tiheys ja liiketyyppi voivat antaa meille tietoa siitä, miten voimme tehdä roboteista mahdollisimman tehokkaita.

Backholmin työkaluna on hänen itsensä kehittämä lasinen mikropipettivoima-anturi, jonka kärjellä katkarapu otetaan kiinni imaisemalla. Kun mikro­pipetin asento analysoidaan mikros­koopilla, voidaan uintiliikkeeseen ­käytetty voima määrittää katkaravun tekemän ­pienen liikkeen perusteella.

Tarkoituksena on tutkia sekä yksittäisiä katkarapuja että jopa seitsemän ­katkaravun parvia.

Backholm pääsee tekemään tutkimusta Euroopan tutkimusneuvoston (ERC) hänelle myöntämän erittäin arvostetun ja tavoitellun Starting Grant -tutkimus­rahoituksen turvin.

Rahoitus antaa ainutlaatuisen mahdollisuuden keskittyä suureen tieteelliseen kysymykseen, jossa ainoana tavoitteena on uuden fysiikan ymmärtäminen.

– Kokeellisena fyysikkona pääsen nyt kehittämään uusia menetelmiä ja tekemään erittäin vaativia mittauksia. Nautin suuresti tällaisesta uteliaisuuteen pohjaavasta tieteestä, jossa pääsemme alan suurten kysymysten äärelle, apulais­professori Backholm iloitsee.