Kulunut syyskuu oli New Yorkissa sateisin yli vuosisataan, ja syyskuun lopun ­rankkasateet saivat kaupungin kadut ­tulvimaan. Kyseessä ei ollut ensimmäinen kerta, kun merenpinnan nousu ja ilmastonmuutoksen voimistamat myrskyt uhkasivat kaupunkia. Vuoden 2012 Sandy-hirmumyrsky täytti metrotunnelit vedellä ja nosti meren­pinnan tasoa peräti neljä metriä.

Tuhojen jälkeen syntyi ajatus ostereista myrskyesteenä. Massiiviset osteririutat toimivat aikanaan New Yorkin sataman luonnonmukaisina suojina myrskytuhoja vastaan – riutat pehmentävät suurten ­aaltojen iskuja, vähentävät tulvia ja ­estävät rantojen eroosiota.

New Yorkin satamavesissä oli 1800-luvulla niin paljon ostereita, että niitä myytiin kaupungilla katukärryistä hotdogien tapaan. Vesien saastuminen ja ylikalastus johtivat kuitenkin 1900-luvun alussa siihen, että 890 neliökilometrin alueen kattaneet osteririutat olivat lähes kokonaan kadonneet. Vuonna 2000 veden laatu oli parantunut niin, että osterit ja muut lajit saattoivat palata New Yorkin satamaan.

Nyt Billion Oyster Project -hyväntekeväisyysjärjestö istuttaa satamaan koululaisten, vapaaehtoisten ja paikallisyhteisöjen voimin sata miljoonaa osteria vuosittain. Mukaan on värvätty sata koulua, joiden oppilaat saavat samalla oppia meren elämästä ja ympäristönsuojelusta. Vuonna 2014 aloitetun projektin tavoitteena on palauttaa satamavesien osterikanta menneeseen loistoonsa.

Järjestö myös kierrättää osterin ja simpukan kuoria keräämällä niitä ravintoloista ja keräyspisteistä. Kuoret palautetaan mereen, jossa ne auttavat uusien osterien selviytymistä, sillä nuori osteri tarvitsee kovan kuoren, jolle laskeutua. Tähän mennessä kuoria on kerätty 900 000 kiloa.

Osterit parantavat merkittävästi veden laatua, sillä syödessään ne suodattavat vettä ja poistavat siitä muun muassa ­typpeä. Aikuinen osteri suodattaa päivittäin 190 litraa vettä ja miljardi osteria voi suodattaa koko satama-alueen veden ­kolmessa päivässä. Osteririutat tarjoavat sadoille muillekin lajeille elinkelpoisen ympäristön.