Eeva

Netistä miehen löytänyt Sari Havas: "En uskonut, että saisin kokea näin suuren rakkauden"

Netistä miehen löytänyt Sari Havas: "En uskonut, että saisin kokea näin suuren rakkauden"

Näyttelijä Sari Havas voitti ennakkoluulonsa ja teki profiilin netin deittisivustolle. Rohkeus kannatti. Sari tapasi miehen, joka muutti elämän suunnan.
Teksti Pirjo Houni
Mainos

Sari Havas on näytellyt monissa elokuvissa, televisiosarjoissa ja teattereiden lavoilla. Kesän hän viettää Tampereella.

Pari vuotta sitten näyttelijä Sari Havas, 55, kirjoitti komediaa kahdesta naisesta. Toinen näytelmän naisista oli ruuhkavuosiaan elävä vaimo ja kahden teinin äiti, jolla oli kiire kotiin lämmittämään perheelle makaronilaatikkoa. Toinen oli itsenäistä elämää viettävä terapeutti. Hän ei miestä elämäänsä kaivannut. Saattoihan terapeutin hahmossa olla jotain omakohtaistakin. Saristakin oli avioeron jälkeen hyvä elää yksin.

”En uskonut enää tapaavani kiinnostavaa miestä. Aloin olla sen suhteen jo aika epäileväinen”, hän sanoo.

Näytelmä Terapian tarpeessa syntyi juvalaisen teatterituottajan Pauliina Hukkasen ehdotuksesta. Keski-ikäisille naisille sopivia rooleja on tarjolla niukasti. Niinpä niitä oli ryhdyttävä itse kehittämään.

Ensin Sari ja Pauliina esittivät komediaa kesäteatterissa, sen jälkeen he ovat kiertäneet näytelmineen ympäri Suomea. Katsojia on riittänyt.

Parisuhdeasiat kiinnostavat.

”Keski-ikäisissä naisissa on niin monia kerroksia ja monia puolia”, Sari sanoo.

Kesän hän viettää Tampereella. Pyynikin kesäteatterissa esitetään Miika Murasen ohjaamaa Niskavuoren nuorta emäntää musikaaliversiona.

Ahaa, nytkö ne mummoroolit alkavat, Sari Havas ajatteli, kun Pyynikiltä tarjottiin Niskavuoren vanhan emännän roolia. Vanhaa naista hän on kevään harjoitusten myötä etsinyt itsestään. Elämänsä viimeisiä hetkiä viettävän, ennen dynaamisen, mutta sitten jo haurastuvan ihmisen rooli on Sarista kiinnostava. Toinenkin iäkkään naisen rooli hänellä siinä on, Juse-muori.

”Olen siirtynyt näyttelijänä uuteen kastiin”, Sari sanoo naureskellen.

“Kesti kauan toipua erosta”

Sari Havas on tottunut elämässään epävarmuuteen. Freelancerina työskentelevälle näyttelijälle töitä on joskus enemmän, joskus vähemmän. On uskallettava luottaa siihen, että niitä kuitenkin aina löytyy.

Kymmenen vuotta sitten päättyi avioliitto näyttelijä Pertti Sveholmin kanssa.

”Kesti kauan toipua erosta. Tunsin syyllisyyttä ja rikkinäisyyttä, ja pelkäsin yksinäisyyttä.”

Syyllisyyttä hän tunsi siitä, että eron myötä muuttuivat niin monet asiat. Se vaikutti lasten elämään ja ystävyyssuhteisiin.

”Kun asetelmat heilahtavat uusiksi, kaikille tulee helposti hätääntynyt olo. Mutta jos olisin elänyt vain sille, että kuviot pysyvät kasassa, olisin kadottanut itseni.”

Samoihin aikoihin lapset Asta ja Akseli olivat aikuistumassa ja muuttamassa omille tahoilleen.

Tiukimpaan aikaan Sari koki näyttämöllä hetkellisen blackoutin. Hän unohti hetkeksi repliikkinsä ja näki vision, jossa katsomo hyökkää hänen päälleen. Hän näytteli samaan aikaan niin Tampereella kuin Espoossakin, ajeli kaupunkien väliä ja yritti toipua vireillä olevasta avioerosta.

”Olin valtavan uupunut. Sitten pieni ääni sisälläni rohkaisi minua, ja muistinkin vuorosanat. Samalla tuntui kuin sähköisku olisi kulkenut kroppani läpi.”

Avioeron jälkeen olo tuntui syylliseltä ja rikkinäiseltä. Sari pelkäsi yksinäisyyttä.

Irti miellyttämisen tarpeesta

Sisällään olevan pienen pienen ydinminän hän on tunnistanut myöhemminkin. Se haluaa aina selviytyä eikä suostu antamaan periksi.

”Se ei helpolla lannistu”, hän lisää.

Kun Sari kouluttautui eron jälkeen parisuhde- ja seksuaaliterapeutiksi, hän halusi kääntää samalla jokaisen kiven omassa elämässään.

”Halusin selvittää, kuka olen ja mikä on minua, mikä jonkun toisen luomaa mielikuvaa.”

Isoimpana opetuksenaan hän pitää sitä, että pääsi irti miellyttämisen tarpeestaan.

”Herkistyin kuuntelemaan enemmän itseäni. Huomasin, että minähän selviän ja pärjään yksinkin.”

Rohkeutta riitti myös oman asunnon hankkimiseen Ranskasta.

”Pari vuotta pyörin siellä ja mietin, uskallanko tehdä päätöksen ja ostaa asunnon yksin. Uskalsin.”

Nyt Sarilla on pieni koti Nizzan lähistöllä Vencessa, jossa hän viettää osan vuodesta.

”Käytännön ongelmien hoitaminen ranskaksi on vaatinut sekin rohkeutta, mutta samalla se on ollut opettavaista. Kielitaitokin on siitä karttunut.”

Sari pitää nettimaailmaa nerokkaana kohtaamispaikkana. Ravintoloissa hän ei olisi jaksanut enää pyöriä.

Kaksitoista miestä ruudulla

Avioeron jälkeen Sari Havas ajatteli elelevänsä loppuelämänsä itsellisenä naisena. Oli hän toki miehiä tapaillut, ja vuosiin mahtui joitakin lyhyempiä seurusteluja.

Huonoon parisuhteeseen hän ei halunnut mennä.

”Niin monien asioiden tulisi natsata yhteen uuden kumppanin kohtaamisessa. Pitäisi olla myös tunteita, intohimoa ja halua jakaa elämää.”

Pari vuotta sitten Sari Havas kirjautui nettideittipalveluun. Ystävätär oli tehnyt sen jo aiemmin, ja hänen esimerkkinsä oli innostava.

Ensin Sari tosin lähetti tietonsa Ranskan nettideittiin. Kynnys kirjautua sinne oli matalampi, koska siellä hän pystyi olemaan muiden joukossa tuntemattomana.

”Rohkaistuin viinilasin äärellä kokeilemaan. Säikähdin, kun kahdentoista miehen kuvat pamahtivat yhtäkkiä ruudulle. Voisivatko he nähdä minut? Reaktioni oli huvittavakin.”

Deittiyhteydet johtivat treffeihin ja lyhyeen seurusteluunkin, mutta oikealta tuntuva kumppani löytyi vasta, kun Sari kirjautui Suomen Tinderiin.

“Minun ei tarvitse olla nuorempi tai laihempi”

Ensimmäisillä Riston kanssa järjestetyillä treffeillä teehetki venähti kahdeksi tunniksi. Juteltavaa riitti niin paljon.

”Vielä samana iltana lähettelimme toisillemme viestejä”, Sari kertoo.

Hän oli lähdössä parin päivän kuluttua kolmeksi viikoksi Ranskaan ja kysyi, haluaisiko Ristokin matkustaa sinne. Kyllä, mies halusi. Sari puolestaan palasi Riston seurassa suunniteltua nopeammin takaisin kotimaahan.

”Suhteemme lähti vauhdilla liikkeelle, sillä se tuntui heti oikealta ja kivalta. Olin tavannut miehen, jonka kanssa halusin olla ja jonka viereen oli kiva mennä iltaisin nukkumaan. En halunnut jarrutella suhteessa.”

Alkuvaiheessa Sari mietti, tulisiko kuukausien mittaan jotain uutta ja yllättävää esille. Jotain, mikä särkisi kaiken ja mitä hän ei kestäisikään.

”Mitään mörköjä ei ole ilmaantunut.”

Parhaalta tuntuu se, että toisen seurassa voi olla sellainen kuin on.

”Se on parasta. Kroppa ei ehkä enää ole nuoren naisen kimmoisa keho. Se voi olla joistain paikoista vähän hölläkin, mutta minun ei tarvitse yrittää olla nuorempi tai nätimpi tai laihempi kuin olen.”

“Suhteeni Riston kanssa lähti vauhdilla liikkeelle. Se tuntui heti oikealta ja kivalta.”

“Olemme elämännautiskelijoita”

Puolen vuoden kuluttua ensitreffeistä Sari muutti virallisesti Tuusulasta Riston luokse Espooseen.

”Risto oli teettänyt minulle oman avaimen. Olin ehtinyt sitä jo pikkuisen toivoakin”, Sari sanoo ja naurahtaa. Tärkeältä tuntui sekin, että kodista tulisi samalla yhteinen koti.

”Vein sinne oman vanhan kirjoituslipastonikin. Halusin myös, että aikuiset lapseni näkisivät siellä käydessään, että heidän kuvansa ovat esillä, kuten aina ennenkin.”

Kumppanukset ovat tutustuttaneet toisensa omiin elämänpiireihinsä.

Sari on näyttänyt Ristolle eteläisen Ranskan maisemia, kymmenen vuotta Saria vanhempi Risto puolestaan on vienyt kumppaninsa laskettelemaan Alpeille ja purjehtimaan.

”Selvisin Alpeilla hengissä kahden kaatumisen päivävauhdilla. Risto on toiminut hiihdonopettajana, ja pääsin hänen perässään hiihtäen rinteet alas.”

”Olemme elämännautiskelijoita, mutta kannustamme toisiamme terveelliseen ruokavalioon ja liikuntaan”, Sari kertoo.

He käyvät yhdessä kuntosalilla ja kävelemässä askelia keräten.

”Yritämme elää oikein pitkään, että saisimme olla vielä kauan yhdessä.”

“Älä luovuta rakkaudessa”

Nettimaailmaa Sari Havas pitää nerokkaana kohtaamispaikkana.

”Missä muuten olisi tavannut mahdollisia kumppaneita? En jaksa pyöriä ravintoloissa, ja kuntosalinikin oli naisten liikuntakeskus.”

Oman kokemuksensa pohjalta Sari Havas osaa antaa neuvoja nettideittailuun.

”Jos joku pikkuisen kiinnostaa, niin heti treffeille vaan. Muuten oma mielikuvitus ryhtyy tuottamaan henkilöstä mielikuvaa, joka ei välttämättä ole todenperäinen.”

Sari suosittelee aluksi nopeaa tapaamista. Hetkeä kahvikupin tai teen äärellä. Siitä on helppo liukua pois, jos seura ei tunnukaan kiinnostavalta. Lounas olisi Sarista alkajaisiksi turhan pitkä.

”Pitää myös ymmärtää, että kun kaksi tuntematonta ihmistä kohtaa, siitä syntyy jotain tai sitten ei. Jollei synny, niin se ei ole kenenkään vika. Suhteelle ei ehkä vain ole henkistä maaperää.”

Ja miten sitten viestittää toiselle, haluaako tavata uudelleen?

Jos on pientä kipinää ilmassa, voi sanoa toiselle vaikkapa ”ollaan yhteyksissä” tai suoremmin ”olisipa kiva tavata uudelleen”. Tai sitten voi olla sanomatta mitään, jollei innostusta jatkoon ole.

Saattaa käydä niinkin, ettei toinen ole kiinnostunut, vaikka itse tuntisi vetoa.

”Silloin on vain ajateltava, että hän ei ollut minua varten.”

Sari rohkaisee kumppania etsiviä naisia ja miehiä aktiivisuuteen ja tarttumaan härkää sarvista kiinni.

”Ei kannata luovuttaa. En uskonut itsekään, että saisin kokea vielä näin ison rakkauden.”

Tärkeintä Sarin mielestä on, että suhteessa on tilaa olla oma itsensä.

“Nyt on nautinnon aika”

Sari Havas on nyt viisikymppinen. Aikuiset lapset ovat valmistumassa teatterialalle ammatteihinsa. Tyttärensä Astan kanssa äiti on ehtinyt näytellä jo samassa Annika Grofin ohjaamassa lyhytelokuvassa.

”Suurimmat velvollisuudet on tässä iässä hoidettu. Nyt on nautinnon aika”, Sari sanoo nykyisestä elämänvaiheestaan.

Hänen kirjoittamassa komediassa Terapian tarpeessa yksin asuva nainen alkaa näytelmän lopussa pehmetä uusille suhteille ja lämmetä huoltomiestä katsellessaan. ’On tunneista kiinni, ellei jopa minuuteista, kun hyvännäköinen mies napataan vapailta markkinoilta pois’, ystävä opastaa.

’Vieläköhän vanha keho taipuisi ääriasentoihin’, miettii terapeutti itsekin.

Kirjoittajalle itselleen kävi kuten hänen mielikuvituksessaan luomalleen hahmolle.

Pauliina Hukkanen on pyytänyt Saria kirjoittamaan tarinalle jatkoa. Mitä se tulisi olemaan? Liittyisikö se vaikka seksiin?

Siitä seksuaaliterapeutilla on tietämystä, mutta myös omakohtaista pohdintaa. Hän on oppinut puhumaan omista tarpeistaan ja haluista ja siitä, mistä pitää.

”Tärkeintä on kuitenkin syvän yhteyden löytäminen ja molempien antautuminen ja avautuminen. Se vaatii rohkeutta.”

Ranskalla on ollut muutokseen oma osuutensa.

”Välimeren lämmössä aurinko hivelee paljasta ihoa ja poskisuudelmissa ihot koskettavat toisiaan. Elämässä on siellä aistillisuutta. Se avaa nautinnon portteja.”

Kuvat: Jouni Harala

Juttu on julkaistu Eevan numerossa 6/2017.

Julkaistu: 5.7.2017