Apu

Nelli-koiran pakina: Raportti viikosta sijaiskodissa – Olen ollut suloinen ja hellyttävä ja saanut siten huomiota – Senhän osaan

Nelli-koiran pakina: Raportti viikosta sijaiskodissa – Olen ollut suloinen ja hellyttävä ja saanut siten huomiota – Senhän osaan
Psykologi Pirkko Lahden kirjoittamassa Nelli-koiran pakinasarjan viimeisessä osassa pohditaan ihmisiin vetoamisen ja huomion herättämisen koiramaisen ovelia keinoja.
Julkaistu: 19.6.2021

Hyvät omaiseni ja naapurin täti. Olen ollut sijaishoitokodissa reilun viikon. Olen viihtynyt kohtalaisen hyvin. Aika tuttuja ovat tämän perheen kuviot. Emäntä on levoton, isäntä aika rauhallinen. Taitavat tykätä minusta täällä, kun aika paljon juttelevat ja rapsuttavat minua.

Isäntä ottaa aina viereensä istumaan, ja katsomme yhdessä televisiota. Emäntä juoksuttaa ulkona ja ottaa autokyyteihin mukaan, ja se on kivaa.

Emäntä on aika huono heräämään, ja monena aamuna olen kaikesta tönimisestä huolimatta joutunut kiipeämään petiin ja tuijottamaan häntä silmiin jonkin aikaa. Sitten hän herää ja on ystävällinen.

Olen pyrkinyt aamuisin myös hänen viereensä ja saanut oman tilani vuoteessa. Hupsista… ei vain kotona! Pissalle toki hän vie aika aikaisin, jo heti seitsemän jälkeen aamulla. En millään jaksaisi siihen aikaan.

Yksi kikka on tuijottaa hellittämättä, kun syövät, ja seistä kahdella jalalla ja heiluttaa häntää. Tehoaa se, ainakin vieraisiin, joita täällä on käynyt.

Ruokaa olen saanut, mutta aika paljon olen joutunut kerjäämään ja välillä jopa varastamaan. Eivät ne aina anna. Olen kuulemma aika jötikkä jo nyt! Yksi kikka on tuijottaa hellittämättä, kun syövät, ja seistä kahdella jalalla ja heiluttaa häntää. Tehoaa se, ainakin vieraisiin, joita täällä on käynyt. Tehoaa se emääntäänkin, ja olen saanut tosi herkkuja aika usein. Olen itsekin vieraillut aika monessa paikassa, ja ruokaa niissä saa, ainakin kun emäntäni silmä ja korva välttävät.

Olen testannut täällä kaikki tuolit ja sohvat. Kyllä niillä nukkua voi, ainakin hetken. Syöminen niillä on hieman vaikeampaa.

Olen ottanut kaikki vieraat ja vieraammatkin ystävällisesti vastaan – odotan ovella ja kurkkailen sen raosta. Sen teen uskollisesti. Kadulla olen yrittänyt heittäytyä selälleni komeiden miesten edessä, mutta emäntä estää, kun on kuulemma sateisen likaista ja turkkini on melko valkoinen, vieläkin.

Olen ollut suloinen ja hellyttävä ja saanut siten huomiota. Senhän osaan. Olemme juosseet nurmikoilla ja uimaretkillä meren rannalla.

Jos sataa, pysähdyn kahden metrin päähän ulko-ovesta ja portista ja lurautan siihen, myös kakat usein. Olen muuten hieman lurautellut sisällekin – kun vanhenee, niin paikat löystyvät – mutta olen nyt saanut uuden koulutuksen, että sanomalehdille, joita emäntä kasasi eteiseen, pitää mennä lurauttelemaan. Käyhän se.

Turhaa on sitten arvostella emäntää, että olen ehkä hieman pulskistunut – oli näet joulu ja vieraita. Jouluna koiria syötetään, kun muutkin syövät, ja jouluna ei tehdä ylipitkiä lenkkejä.

Nojoo, kävihän tämä lomasta. Voin ehkä tulla toistekin, jos lähdette matkalle. Tarkistakaa silti, että emännällä on silloin tarjota jotakin herkkua.

Rapsuttaa hän osaa, ja hän kantaa aina minut ulos hissistä pihalle, muuten pissaan heti ovelle. Kannettavan oleminen on aika mukavaa, kun ulko-oven edessä on rautaritilä, joka sattuu tassuihin.

Kai tämä kirje saavuttaa teidät, kun tulette. Turhaa on sitten arvostella emäntää, että olen ehkä hieman pulskistunut – oli näet joulu ja vieraita.

Jouluna koiria syötetään, kun muutkin syövät, ja jouluna ei tehdä ylipitkiä lenkkejä.

Olen muuten aika hyvässä kunnossa, juoksen korvat heiluen ja hyppään kevyesti tuolille. Eli kelpasi tämä kuntoutuksesta.

Kommentoi »