Apu

Nelli-koiran pakina: Ihmiset pelkäävät erilaisuutta, vaikka muuta kertoisivat

Nelli-koiran pakina: Ihmiset pelkäävät erilaisuutta, vaikka muuta kertoisivat
Psykologi Pirkko Lahden kirjoittamassa pakinasarjassa pohditaan maailman menoa 12-vuotiaan bichon frisé napolitain Nellin silmin. Tällä kertaa aiheena on erilaisuus ja miksi se tuntuu joskus niin hankalalta.
Julkaistu: 7.5.2021
Ihmiset jakautuvat koira- tai kissaihmisiin. On myös muiden lemmikkien rakastajia – hiirien, matelijoiden, kalojen, kilpikonnien tai lintujen ystäviä. Ihmisten lemmikkien hankkiminen johtuu niistä pitämisestä, ja joillakin allergiat rajoittavat lemmikin valintaa. Kaupungeissa lemmikit ovat sisätiloissa, maaseudulla navetoissa, karsinoissa tai ulkona.
Meitä koiria on viime vuosina koulutettu aika lailla erikoistehtäviin. Lentokentällä päivysti aikoinaan Alma huumeiden kuljettajia.
Muista koirien tehtävistä voin mainita ruumiskoirat, palokoirat, poliisikoirat, apukoirat sekä vammaisten palvelukoirat, vartiokoirat ja paimenkoirat. Jotkin koirat haistelevat tauteja!
Taitavat koirat tuovat lehmälauman navettaan ja jokaisen yksilön jopa omaan parteen. Koirat ohjaavat suuria lammaslaumoja ja osaavat toimia viheltelykielen perusteella. Sitten ovat tietenkin metsästäjien käyttämät ajokoirat tai noutokoirat. Nekin tietävät hienosti tehtävänsä.
Ajatelkaapa, jos kodissanne tai työpaikassanne olisi vaikkapa kuusi samanlaista kloonattua ihmistä.
Toki on myös olemiseen paneutuvia edustuskoiria. Ne eroavat seurakoirista, joilla on takanaan lähes muinaisen Porvoon naisopiston tasoinen ”naisrooliin” kasvatus. Istuvat sohvalla, tarkastelevat kahviseuruetta ja nyökkäilevät oikeissa kohdissa.
Sitten suurin lauma on tavallisia, mutta joka perheessä ainutlaatuisia koiria.
Meitä on laidasta laitaan, ja itse kuulun siihen porukkaan, vaikka olenkin rotukoira. Sain vapaan summerhilliläisen kasvatuksen, vapaan mutta rajoja sisältävän.
Se painotti myös tasa-arvoa. Sitä osaa emäntä ei oikein osaa. Koulutan nyt häntä hänen huomaamattaan. Työtä riittää.
Ihmisiä on erilaisia, sanoo Veikko Lavi. Onneksi on. Ajatelkaapa, jos kodissanne tai työpaikassanne olisi vaikkapa kuusi samanlaista kloonattua ihmistä. Miltä tuntuisi, kun jokaisesta työhuoneesta tulisi sinun kaltaisesi ihminen tai pitäisit kokousta kuuden itsesi kaltaisen kanssa. Se vasta kauhukuva olisi.
Siitä huolimatta ihmiset pelkäävät erilaisuutta, vaikka muuta kertoisivat. He oudoksuvat outoutta. Juhlapuheissa erilaisuus on rikkautta.
Erilaisuus ajaa meitä peilaamaan omia toimintatapojamme ja asenteitamme. Kummeksunnan jälkeen voi jopa ottaa opikseen ja toimia toisin.
Todellisuudessa erilaisuus antaa meille arjessa paljon jutun juurta. Kukapa ei työstä tullessaan päivittelisi työkaverinsa asennetta tai työtapaa tai järjestökokouksessa ollutta tosi suulasta kaveria.
Kahvikutsuilla päivitellään julkkiksia ja kommentoidaan uutistenlukijan kravattia tai korkokenkiä. Erilaisuus ajaa meitä peilaamaan omia toimintatapojamme ja asenteitamme. Kummeksunnan jälkeen voi jopa ottaa opikseen ja toimia toisin.
Kommentoitavaa ja päiviteltävää riittää – muotia, kuninkaallisia, taidetta, kulttuuria, urheilua ja niin edelleen. Emäntäni kertoo usein seuraavaa tarinaa.
Ateneumissa oli Picasson näyttely. Kaksi ikärouvaa vaelteli tauluja katsellen. He tulivat yhden nurkassa olevan taulun luo. Toinen haasteli: ”Mikäs härveli se tuo on?” Toinen käveli taulun luo ja luki: ”Viulu ja soittaja.” Sitten tädit yhdessä: ”Ai jaa, viulu ja soittaja”. Ja pyörittivät päätään.
Miten tutulta tuo tilanne tuntuikaan. Usein erilaisen ja oudon kokeminen vaatiikin ilmiölle nimen.
Juu, haluan vain todeta, että erilaisuus kunniaan!
Kommentoi »