Apu

Nelli-koiran pakina: Me koirat osaamme sovitella – Usein riittää, että ilmaisemme pitävämme molemmista osapuolista

Nelli-koiran pakina: Me koirat osaamme sovitella – Usein riittää, että ilmaisemme pitävämme molemmista osapuolista
Psykologi Pirkko Lahden kirjoittamassa pakinasarjassa seurataan maailman menoa 12-vuotiaan bichon frisé napolitain Nellin silmin.
Julkaistu: 18.4.2021
Eräänä päivänä tunsin, että kotona jokin on vinossa. Emäntäni ja hänen tyttärensä olivat nyrpeitä toisilleen. Puhe ei luistanut. Mökötettiin. Aistin sen vahvasti. Kumpikaan ei huomannut minua, vaan kulki ajatuksissaan ja myrskyisänä. Yritin tehdä itseäni tykö, heiluttelin häntääni ja yritin saada rapsutusta. Ei onnistunut. Minä en ollut olemassa.
Kun kerran on todettu, että koira voi olla hyvä sovinnon hieroja, ajattelin keinoja toimia. Kun nämä kaksi sitten istuivat eri puolilla huonetta myrkyttyneinä, menin istumaan keskelle ja katsoin emäntää, jonka tiesin kokemuksesta antavan periksi helpommin. Tuijotin häntä tiiviisti ja siirtelin vaihvihkaa peppuani kohti tytärtä. Etenin lattiaa pitkin hitaasti nostaen itseäni kohti jääräpäistä tytärtä. Lopulta he rekisteröivät minut ja yritykseni vaikuttaa. Myrsky laantui. Heitä rupesi naurattamaan sovittelijan työni. Minut huomattiin, ja sain rapsutukset.
Aika usein juututaan asetelmaan, jossa toisen on voitettava ja toisen hävittävä. Se malli ei toimi, ei ole toiminut ennenkään.
Sovittelija kutsutaan avuksi, kun osapuolet eivät löydä yhteistä linjaa. Edut ovat vastakkaisia. Sovittelija on puolueeton osapuoli, ja häneltä edellytetään aktiivista, kompromissia etsivää roolia.
Sovittelijan tehtävä on auttaa osapuolet neuvottelemaan ja yhteiseen sopimukseen. Sovittelija ei koskaan päätä lopputulosta. Sen tekevät osapuolet. Sovittelun lopuksi molempien osapuolten tulisi olla tyytyväisiä. Prosessin aikana usein molemmat joutuvat antamaan periksi ja luopumaan. Lopputulos usein vahvistetaan allekirjoituksin.
Sovittelijan on tajuttava, mistä naruista vetää. Valtakunnan sovittelutapahtumissakin on huomattava tasaväkisesti molemmat osapuolet ja pienin askelin edettävä kohti konsensusta. Usein niissä – niin kuin meillä kotonakin – on aika jyrkkiä ilmeitä ja ehdottomuutta. Asetutaan asemiin, vastakkaisiin leireihin. Sitten askel askeleelta lähennytään. Huumorin käyttö ei ole pahasta, mutta se on vaativa laji.
Aika usein juututaan asetelmaan, jossa toisen on voitettava ja toisen hävittävä. Se malli ei toimi, ei ole toiminut ennenkään, paitsi ylivaltatilanteissa. Aktiivinen muuttaminen, molempien osapuolten periksi antaminen kuuluu aitoon sovitteluun. Silti molemmat osapuolet kuumeisesti miettivät, etteivät vain menettäisi kasvojaan omiensa edessä.
Riita-asioissa osoittaa suunnatonta taitoa, jos säilyttää tason, jossa asiat riitelevät. Ihmiset ja asiat olisi aina kyettävä pitämään erillään. Silti kiperissä tilanteissa tunteet siirretään asioista ihmisiin ja leimataan toinen osapuoli vaikeaksi.
Usein todetaan, että tulistuva osapuoli osin jo menettää asemiaan.
Vaistonvaraisesti asetumme helposti heikomman puolelle ja etsimme sieltä sovittelun avainta.
Sovittelijan kehittämät keinot ovat avain sovitteluun. On osattava oivaltaa oikea hetki liikahtaa, tilanne, jossa osapuolilla on aito tunne siitä, että heitä on kuultu.
Objektiivisuus on perusasia. Sovittelijan roolia kaivataan usein perheissä, työpaikoilla ja elämässä. Se on hienonhienoa säätelyä, mutta sovittelijan taitojen hankkiminen ja harjoittelu on tärkeää ihmissuhdetyötä. Sitä jokainen tarvitsisi.
Kuten ehkä tajusitte, me koirat osaamme sovitella. Usein riittää, että ilmaisemme pitävämme molemmista osapuolista. Vaistonvaraisesti asetumme helposti heikomman puolelle ja etsimme sieltä sovittelun avainta. Kokemus ja havainnointitapamme ovat eduksi. Ihmisistä näkee niin paljon! Minäkin.
Kommentoi »