Apu

Nelli-koiran pakina: Samoja kasvatusmenetelmiä käytetään sekä koiriin että ihmisiin – Onko meillä niin vähän eroa?

Nelli-koiran pakina: Samoja kasvatusmenetelmiä käytetään sekä koiriin että ihmisiin – Onko meillä niin vähän eroa?
Psykologi Pirkko Lahden kirjoittamassa Nelli-koiran pakinassa pohditaan ehdollistamista, joka on yksi tapa oppia. Siinä kaksi ärsykettä yhdistetään, eli kun teet jotakin, siitä seuraa aina tietty reaktio, ehkä palkinto.
Julkaistu: 30.4.2021
Harjoittelin pitkään emäntäni ehdollistamista. Vähitellen hän on oppinut.
Aikaisemmin psykologian teoreetikot kirjoittivat siitä, miten eläin voidaan ehdollistaa. Se saadaan reagoimaan erilaisiin asioihin, jos sitä palkitaan. Sitähän agility-ihmiset tekevätkin ja joskus muutkin, jopa meillä kotona.
Kun teen kaikki tarvittavat toimeni pikapikaa, saan palkkioksi nappuloita tai vastaavaa. Siis opin erottamaan sanoja, äänenpainoja ja tottelemaan toivotusti. Oppiihan sitä vähemmästäkin emännän yrityksestä.
Jos kolistelen vesipurkkiani lattiaa vasten, tulee vettä. Koirankeksien saaminen onnistuu, kun olen oikein veikeä ja ystävällinen.
Oletko tullut ajatelleeksi, että minäkin ehdollistan emäntääni.
Välillä, kun haukun tietyllä tavalla, hän rientää antamaan ruokaa. Jos ääntelen hiljaa muristen, hän tietää, että pitäisi lähteä ulos lenkille. Kun hyppelen emännän polvia kohti ruokapöydässä ja tuijottelen sitkeästi, hän osaa antaa makupaloja.
Hän ymmärtää, milloin haluan nukkumaan ja minne. Jos en jaksa hypätä nojatuoliin, sen edessä haukahtelu tuo hänet nostamaan minut ylös. Taattu keino on haukkua vaikkapa matalalla äänellä – tai railakkaasti, niin saa varmasti huomiota.
Olen kokeillut myös muita tapoja. Heittäydyn hänen eteensä, ja sehän on keino saada rapsuttelua. Jos kolistelen vesipurkkiani lattiaa vasten, tulee vettä. Koirankeksien saaminen onnistuu, kun olen oikein veikeä ja ystävällinen.
Joskus tiettyä ärsykettä ei seuraakaan odotettu reaktio, ja se ohjaa ihmistä ja koiraa vääriin käyttäytymiskuvioihin. Ihmiset saattavat jopa loukkaantua sellaisesta kohtelusta.
Me ehdollistamme toisiamme päivästä toiseen sulassa sovussa. Skinner, Pavlov ja Thorndike, ne psykologitutkijat olivat väärässä. Kyllä koira sittenkin ehdollistaa ihmistä, ei päinvastoin.
Ehdollistaminen on tapa oppia. Siinä kaksi ärsykettä yhdistetään, eli kun teet jotakin, siitä seuraa aina tietty reaktio, ehkä palkinto.
Pavlovin kokeissa jo kellon kilinä sai koiran sylkirauhaset toimimaan, kun se osasi odottaa keksiä. Kellon kilinällä ei olisi ollut koiralle merkitystä, ellei koiraa olisi ehdollistettu yhdistämään ääni palkitsemiseen.
Ehdollistumista tapahtuu paljon arjessa. Se on usein lähes tiedostamatonta oppimista. Joskus tiettyä ärsykettä ei seuraakaan odotettu reaktio, ja se ohjaa ihmistä ja koiraa vääriin käyttäytymiskuvioihin. Ihmiset saattavat jopa loukkaantua sellaisesta kohtelusta.
Kun avaat jääkaapin oven, koira uskoo saavansa jotakin syötävää.
Jos toistaa tätä kuviota useamman kerran ilman, että koira saa mitään, sen reaktio jääkaapin oven avaamiseen sammuu. Se ei enää piittaa äänestä, kun sen merkityksellisyys tapettiin. Jääkaapin oven avaamisen ääni ei ole merkityksellinen ihmisellekään.
Väittävät muuten, että jotkut pelot ovat geneettisesti alttiimpia ”periytymään”.
Lapsia kasvatetaan usein ehdollistamisella. Kiittämistä ja kieltämistä käytetään tietyn käyttäytymistavan vahvistamiseen tai heikentämiseen.
Ehdollistamista käytetään myös vahvojen pelkojen poistamiseen. Ihmisiä ja koiria opetetaan turvallisissa olosuhteissa kohtaaman pelkonsa.
Väittävät muuten, että jotkut pelot ovat geneettisesti alttiimpia ”periytymään”. Pelkäävää siis siedätetään pelon kohtaamiseen ja sen hallitsemiseen.
On se vaan jännää, että samoja kasvatusmenetelmiä käytetään meihin koiriin ja ihmisiin. Onko meillä niin vähän eroa?
Psykologi Pirkko Lahden kirjoittamassa pakinasarjassa seurataan maailman menoa 12-vuotiaan bichon frisé napolitain Nellin silmin.
Kommentoi »