Helsingin Tennispalatsissa sijaitsevan HAMin uudessa näyttelyssä pääosaan nousevat hylätyt maisemat. Jättömaat, maanalaiset tunnelit ja jopa viemärit ja teollisuuden hylkäämät katvealueet jäävät yleensä pimentoon. "Rumista" kohteistaan kauniita kuvia ottava Jussi Kivi herättää kuitenkin miettimään, mikä on mielikuvien ja kontekstin merkitys maailmankatsomuksellemme ja mielipiteillemme. Mitä kuvasta miettii, ennen kuin tietää kuvan kohdetta - ja muuttuuko mielipide sen tiedon jälkeen? Onko "maanalainen kuutamo" enää kaunis, jos tietää, että kuvassa on viemäriverkosto?
Jussi Kivi paitsi kuvaa kohteitaan, myös piirtää niistä erinomaisia kuvia ja karttoja. Hylätyt paikat, joutomaat - tai Kiven sanoin: Outomaat. Outomaan maailmassa kaikkea normaalilta vaikuttavaa pidetään outoja ja toisin päin. Osa kohteista ja kuvista on kiehtovia, osa aavemaisia - osa näyttää kuin elokuvan lavasteilta. Ihmisiä ei näy enää missään.
Paikat eivät ole kuitenkaan aina olleet hylättyjä - osa on ollut aikanaan jopa varsin vilkkaita. Kuten näyttelyssä hyvin sanotaankin:
"Huomisen monumentit ovat ylihuomisen hylkyjä; historiaa tuntevat tietävät, hybristä seuraa nemesis, tuho."
Cloaca – maanalainen kuutamo /ajoittamaton
Hylätyissä paikoissa näkyy myös elämän raadollisuus. Kuvateksteissä Kivi kertoo muun muassa kaivosyhtiöstä, joka teetti riskiarvion siitä, kumpi tulee yhtiölle kalliimmaksi: vahvistaa kaivosjätealtaan vallia tai korvata sen mahdollisen sortumisen aiheuttamat tuhot. Inhimillinen kärsimys ja korvaamattomat haitat luonnolle eivät paina vaakakupissa rahaa vastaan.
Kiinnostus luontoon löytyy muutenkin kuvien taustalta, vaikka kuvissa komeilevatkin ihmisten kätten työt. Kivi siirtyi urbaaneihin kohteisiin havaittuaan, että esimerkiksi luonnontilaisia metsiä ei Suomesta enää käytännössä löydy.
Näyttelyssä on myös eräänlainen nykyihmisen keskittymiskykytesti. Pimeässä huoneessa joutuu odottelemaan aika pitkän tovin, ennen kuin silmä alkaa nähdä yhtään mitään.
Tämänkin löydät HAMista:
