Eeva

Näyttelijä Riitta Havukainen: ”Ihmisen arvoa ei mitata iän mukaan”

Näyttelijä Riitta Havukainen: ”Ihmisen arvoa ei mitata iän mukaan”
Riitta Havukainen sanoo olevansa iän myötä entistä rohkeampi ja tyytyväisempi. Hän rajaa tietoisesti elämästään haitallisia asioita pois ja haluaa kohdella itseään hyvin. ”Tärkeintä on nähdä omassa elämässään onnen hetkiä.”
Julkaistu: 12.9.2020

Hyväkuntoinen ja ripeäotteinen poliisi Hilkka on televisiosuosikiksi nousseen Paratiisi-rikossarjan päähenkilö. Energinen kuusikymppinen osoittaa, että naisen viehättävyys on muutakin kuin nuoruuden hehkua.

Hilkkaa näyttelevä Riitta Havukainen myöntää, että kehut tuntuvat hyviltä.

”On upeaa, että näyttelijä saa olla roolissa ylpeästi oman ikäisensä ja että naisella on arvo omana itsenään, ei miehen rinnalla tai vaimona tai äitinä.”

Riitta nauttii työstään ja voi hyvin. Hän tähdentää, että hyvä olo vaatii myös valintoja ja oikeita elämäntapoja.

”Geeneille ei voi mitään, mutta jokainen pystyy vaikuttamaan omaan henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiinsa.”

Kyynistymisen ja katkeroitumisen suhteen täytyy olla koko ajan varuillaan.

”Ei pidä vertailla itseään muihin, sillä jokainen meistä on erityinen. Omaa arkeaan ei kannata peilata sosiaalisen median välittämään kiillotettuun kuvaan. Tärkeintä on nähdä omassa elämässään onnen hetkiä.”

Riitta Havukainen nähdään vuonna 2020 myös tositapahtumiin perustuvassa, Tuukka Temosen ohjaamassa Aika jonka sain -elokuvassa. Olga Temonen näyttelee siinä pararatsastaja Jaana Kivimäkeä. Riitalla on tämän äidin rooli.

”Elokuva on uskomattomalta tuntuva selviytymistarina. Voin vain ihailla, kuinka Jaana onnistui pääsemään vammautumisen aiheuttamien pimeiden hetkien läpi ilman katkeroitumista.”

Ihana arki

Moni meistä on Riitan mukaan elämyskoukussa ja hakee alati jotain uutta ja jännittävää. Siitä seuraa, että mikään ei lopulta tunnu enää miltään.

Riitta tunnustaa itse olevansa aika hyvä arjessa.

”Olen arkinen ihminen. Nautin tavallisista asioista, kuten lukemisesta, televisiosarjojen katsomisesta ja puuhastelusta kotona sekä liikunnasta, kotieläimistä ja puheluista kavereitteni kanssa. En ole lainkaan hifistelijä tai extreme-tyyppi.”

Riitta on aina ollut myös perheihminen. Kun hänen kuopuksensa, nyt 24-vuotias Santtu Salminen, muutti lapsuudenkodista viisi vuotta sitten, äidille jäi paljon vapaata aikaa.

”Olen käyttänyt ajan oman hyvinvointini lisäämiseen”, Riitta sanoo.

Hän nauttii tekemisen väljyydestä ja hetkittäisestä aikatauluttomuudesta.

”Kun työ on kelloon sidottua ja sosiaalista, välillä suorastaan kaipaan tylsistymistä. Se on ihanan luova tila.”

Viime päivinä Riittaa on ilahduttanut kuitenkin eniten se, kun Santtu kävi hänen luonaan tyttöystävänsä kanssa.

Riitalla on lämpimät välit myös esikoiseensa Katariina Havukaiseen sekä Roope Salmiseen, joka liittyi lapsena luontevasti osaksi Riitan perhettä.

”Iloitsen kaikkien lasteni onnistumisista ja autan, jos he tarvitsevat tukea. Hienoa on, että nyt kun lapset ovat aikuisia, myös he auttavat minua. Olemme edelleen lapsia ja vanhempia, mutta eri tavoin kuin ennen.”

Riitta asuu yhä lastensa lapsuudenkodissa, asunnossa, jonne hän jäi erottuaan yhdeksän vuotta sitten Santun ja Roopen isästä, näyttelijä Eppu Salmisesta.

”Olen sosiaalinen introvertti, en kärsi yksinolosta. Lapset ja ystävät ovat aina tervetulleita, mutta viihdyn kotona hyvin myös yksin, kanieni Hannun ja Anitan kanssa.”

Kun lapset lähtivät kotoa, Riitta Havukaiselle jäi ylimääräistä vapaa-aikaa. ”Olen käyttänyt sen oman hyvinvointini lisäämiseen.”

Itsetunto kunnossa

Vaikeita itsetunto- tai ulkonäköongelmia tai erityisiä ikäkriisejä Riitta Havukainen ei muista milloinkaan kokeneensa.

”En ole koskaan tuntenut olevani jotenkin mitätön, ruma tai liian vanha. Olen aina pitänyt itsestäni”, hän sanoo ja lisää, että jos hänen pitäisi nimetä viisi asiaa, jotka hän haluaisi muuttaa itsessään, mieleen ei tulisi yhtäkään.

”Itsetuntoni on kunnossa, eikä minun tarvitse olla mitään ketään varten. Kelpaan sellaisena kuin olen.”

Riitta on huomannut, että palautuminen liikunnasta tai esityksestä on nykyisin hitaampaa kuin ennen, mutta vanhaksi hän ei itseään tunne.

”Joskus hämmästelen ikävuosiani. Täytän huhtikuussa 65, ja havahdun siihen, että olen vanha. Silti olen monessa mielessä sama ihminen kuin nuorempana. Lohduttaudun sillä, että vanheneminen on ainoa tapa pysyä elossa. Siitä kannattaa olla onnellinen”, hän sanoo hieman naureskellen.

Riitta uskoo, että hän on iän myötä oppinut paljon ja kasvanut henkisesti. Tavallaan elämä on nyt jopa helpompaa kuin ennen.

”Ymmärrän, että ajokilometrit laskevat auton hintaa, mutta ihminen ei ole auto, eikä ihmisen arvoa mitata valmistusvuoden tai käytön mukaan. Haluan taistella sitä ajatusta vastaan, että vanha ihminen olisi huonompi kuin nuori.”

Riitta sanoo olevansa nyt selvästi rohkeampi kuin nuorempana. Vuoden alussa hän teki uudenvuodenlupauksen, että uskaltaa entistä selvemmin sanoa ”ei”.

Omat rajat

Rohkeuteen kuuluu myös, että voi valita, kuinka aikansa käyttää ja kenen kanssa haluaa olla tekemisissä. Kyse on omien rajojen vetämisestä sekä työssä että yksityiselämässä.

”Kaikkiin tarjouksiin ei pidä suostua, eikä ole pakko kaveerata ihmisten kanssa, jotka pelkästään vievät energiaa.”

Riitta ei myöskään enää huolehdi siitä, mitä muut ajattelevat.

”Nuorempana mietin, miltä tekemiseni näyttää muiden silmissä. Vanhemmiten minulla ei ole enää tarvetta miellyttää”, hän sanoo ja lisää, että hänellä on nyt aiempaa enemmän kanttia.

”Uskallan sanoa, miten minä näen asian. Toinen voi olla eri mieltä, eikä se haittaa.”

Riitta myöntää olleensa joskus liiankin reipas ja halunneensa näyttää pärjäävänsä.

”Sittemmin olen uskaltanut tunnustaa heikkouteni ja pyytää apua.”

Rajan vetämiseen kuuluu myös, että Riitta on poistanut elämästään haitallisia asioita.

Hän on aina nauttinut alkoholijuomia vain kohtuudella, eikä alkoholin käyttö ole ollut hänelle ongelma. Silti hän viime keväänä hylkäsi alkoholin kokonaan.

”Haudoin ajatusta mielessäni aika pitkään ja tajusin, että pienikin määrä alkoholia vaikuttaa mielialaani ja vie turhaan energiaa. En tarvitse sitä mihinkään.”

Vielä vuosi sitten Paratiisi-sarjan kuvauksissa Espanjassa Riitta saattoi ottaa illallisella viinilasillisen, mutta nykyään ruokajuomaksi riittää vesi. Juhlatilaisuuksissa hän kilistelee alkoholittomilla, myös saunaolut on alkoholiton.

Riitta korostaa, että hän ei ole tehnyt päätöstä ikuisesta raittiudesta, mutta toistaiseksi hän ei näe syytä palata entiseen.

”En tarvitse alkoholia, sillä en ole koskaan ollut sosiaalisesti estynyt.”

Riitta sanoo osaavansa hullutella, juhlia ja pitää hauskaa myös selvinpäin.

”Huomaan, että olen nyt henkisesti tyytyväisempi, nukun paremmin ja painoni pysyy kurissa helpommin kuin aiemmin”, Riitta listaa raittiuden hyötyjä.

Muisto syövästä

Taustalla saattaa olla myös sairauden pelko. Alkoholin käytön on sanottu lisäävän syöpäriskiä, ja ajatus syövästä kaihertaa Riitan mieltä.

”Äitini kuoli 55-vuotiaana ärhäkkään maksasyöpään. Siitä on yli kolmekymmentä vuotta, ja olen jo nyt elänyt pitempään kuin hän. En suoranaisesti pelkää sairastumista, mutta muisto äitini syövästä vaikuttaa ehkä jossain taustalla.”

Tuolloin Riitta oli juuri valmistunut näyttelijäksi, ja läheisen vakava diagnoosi oli järkytys kolmekymppiselle nuorelle naiselle.

Äidin kuolema oli elämän ensimmäinen iso menetys, muistutus siitä, että kaikki on rajallista.

”Mutta jatkoin elämääni, mitä muuta siinä voi tehdä”, hän muistelee.

Urheilullinen näyttelijä on aina liikkunut paljon. Fyysinen työ on jo itsessään hyvä syy huolehtia kunnosta.

Riitalle rakkain harrastus on ratsastus.

”Hevosen selässä unohtuu kaikki muu. Ratsastus on fyysisesti vaativaa ja erittäin rentouttavaa, todellista syvämeditaatiota. Pää tyhjenee täydellisesti kaikista huolista.”

Riitta kiinnostui hevosista jo pikkutyttönä. Välillä, teatterin, parisuhteiden ja pienten lasten keskellä, harrastus jäi vuosikausiksi mutta löytyi uudestaan parikymmentä vuotta sitten.

”Hevosen kanssa oleminen on vuorovaikutusta ja maagisen vangitsevaa. Vaikka ratsastaisin vain pari kertaa viikossa ja tunnin kerrallaan, vaikutus on paljon pitkäaikaisempi. Sen jälkeen voin selvästi paremmin monta päivää.”

Riitta on säästynyt nivelvaivoilta ja pysynyt muutenkin terveenä, ehkä juuri säännöllisen liikunnan ansiosta.

”Olen onnellinen siitä, kuinka olen kohdellut kehoani. Kroppani palvelee edelleen minua oikein hyvin.”

Riitta Havukainen myöntää olleensa joskus aiemmin turhankin reipas. ”Sittemmin olen uskaltanut tunnustaa heikkouteni ja pyytää apua.”

Hyvä uni ei ole itsestäänselvyys

Nukkuminen ei nuorempana ollut Riitalle vaikeaa, mutta viime vuosina hyvä yöuni ei ole enää ollut itsestäänselvyys.

”Minulla oli todella helpot vaihdevuodet, tuskin huomasin niitä. Lähes ainoa oire oli se, että uneni laatu heikkeni.”

Tällä hetkellä näyttelijä sanoo pyrkivänsä nukkumaan seitsemästä yhdeksään tuntia yössä, ja yleensä se onnistuu.

”Alkoholin poisjättämisen lisäksi olen auttanut untani monella muullakin tavalla.”

Riitta ei selaa kännykkää illalla eikä syö raskaita aterioita liian myöhään, hän nauttii mieluiten vain yrttiteetä ja ottaa lämpimän suihkun.

Teatterinäyttelijän työ on kuitenkin omiaan tärvelemään hyvän yöunen. Esityksen jälkeen Riitta on usein kotona vasta kymmenen jälkeen illalla, ja ylivirittyminen tuntuu kehossa pitkään.

”Olen opetellut erilaisia jäähdyttelyjä ja venytyksiä. Vaikeinta on onnistua välttämään työajatuksia, osata tyhjentää mielensä. Se ei ole helppoa, koska työni on niin kokonaisvaltaista ja kiinnostavaa.”

Helsingin Kaupunginteatterissa työskentelevä Riitta Havukainen on esiintynyt talvella 2020 näytelmissä Vihainen leski ja Le Coc – taistelu ravintolasta.

Ole ystävällinen

Elämän rauhoittamisen lisäksi Riitan hyvänolon valintoihin kuuluu, että hän yrittää olla ystävällinen muita ihmisiä kohtaan.

Elämä on mukavampaa, kun ottaa muut ihmiset huomioon.

”En tarkoita pelkästään läheisiäni tai työkavereitani, vaan kaikkia pieniäkin kohtaamisia, vaikkapa liikenteessä tai kaupan kassajonossa. Ollaan ihmisiä toisillemme, ei pelkkiä välikappaleita saatavaan hyötyyn.”

Riitan mielestä ihminen voi olla samaan aikaan sekä kepeä että syvällinen. Hän lukee paljon ja pohtii mielellään suuriakin kysymyksiä, mutta sanoo silti olevansa ehdottomasti myös kepeä.

”Esimerkiksi tyhjännauraminen, jota harrastan paljon, tuottaa mitä syvällisintä elämäniloa”, hän sanoo ja virnistää iloisesti.

Nuorempana Riitta arvelee olleensa aika äkkiväärä ja jyrkkä mielipiteissään, itsekeskeinenkin, kuten niin monet esiintyvät taiteilijat.

”Harrastin sellaista minä-minä-puhetta, ’minun taiteeni’ oli keskustelun ytimessä. Nykyään ymmärrän, että muillakin on mielenkiintoisia ajatuksia. Minusta on itse asiassa tullut aika hyvä kuuntelija.”

Riitta on myös oppinut, että tiukan paikan tullen tekee hyvää suhteuttaa omat ongelmansa suurempaan kokonaisuuteen. Hän on harjoitellut tuuppaamaan ikävät asiat hiukan loitommalle.

”Ajattelen itseni ikään kuin puunlatvaan ja katselen tilannetta sieltä käsin. Siellä voin kysyä, onko tämä nyt sitten niin iso juttu.”

Suurin oppi hyvään oloon on kuitenkin tullut eletystä elämästä, parisuhteista ja eroista.

”Elämää ei pidä rakentaa toisen ihmisen varaan”, Riitta Havukainen sanoo.

Omaa arvoaan tai onnentuojaa ei pidä etsiä toisista ihmisistä, sillä toisen ihmisen nojaan rakennettu tyytyväisyys ei ole kestävää.

”Suurin onni ja hyvä olo pitää löytää omasta sisimmästään. Kun pärjää itsensä kanssa, on onnellinen muidenkin kanssa.” ●

Haastattelu on julkaistu Eevassa 4/2020. Nettiversiota on muokattu.

1 kommentti