Jatka lausetta, näyttelijä Kirsi Ylijoki: Minuun jäi pysyvät jäljet, kun... minua kiusattiin koulussa voimakkaan plusnäköni vuoksi. Sen takia minulla oli isot kamalat urhokekkoslasit. Kuulin rilleistäni usein ja luulin, etten saa koskaan poikaystävää. Pojat kehuivat, että olet Kirsi varmaan luokan kivoin tyttö, mutta sä olet kyl niin ruma. Kasiluokalla sain piilolinssit ja käytän niitä edelleenkin aina. En halua vieläkään kulkea julkisesti lasit nenälläni, se pieni tyttö kulki niin kauan seiniä pitkin.
Teini-iässä ihailin erityisesti Fame- ja Flashdance -elokuvia. Fanitin tosi kovaa myös Dingoa, Yötä ja Hanoi Rocksia, joiden keikoille liftasimme. Livemusa ja rokkiskene on ollut aina polttomoottorini, joka on kulkenut sieltä lähtien mukanani. Suomalaisen hevimusiikin vahva pohja syntyi nuoruusaikoinani Kuopiossa.
Viimeksi kiljuin riemusta, kun sain Imatralta pääroolin romanttisesta komediasta Niin paljon kuuluu rakkauteen. Vietän idässä ensi kesän. Oli ihanaa, että unelma toteutui näin isosti enkä ole aiemmin näyttelijänä vetänyt livebändin kanssa.
Pelkään kuollakseni korkeita paikkoja. Nuorena tein paljon töitä pelon selättämiseen, koska rakastin uimahyppäämistä. Yhtenä vuotena kuukausien työn jälkeen pystyin kiipeämään hyppytornissa kolmeen metriin, sitten viiteen. Istuin reunalla ja uskalsin vihdoin hypätä pää edellä. Taito katosi aikuistuessa, koska en käynyt enää uimahallissa. Veneestä pystyn hyppäämään.
Pyydän anteeksi nykyään usein sitä, että kiroilen paljon. Se ei tarkoita, että olen vihainen, vaan saatan innostuksissani kiroilla samalla kun selitän. Monet kirosanat ovat minulle kauniita.
Join pääni täyteen, kun olimme ystävien kanssa ruskareissulla Lapissa. Patikoimme, saunoimme, uimme kylmässä järvessä ja söimme hyvin. Luonto oli auki, lauloimme karaokea ja menin kaikkien kanssa tanssimaan, jotka vain tulivat hakemaan. Se oli täydellinen päivä.
Ystäväni ihmettelevät minun jaksamistani. Olen juhlissakin usein viimeinen, vaikka olen monessa ystäväporukassani vanhin. En tiedä mistä energiani tulee, olen ollut aina sellainen. Rakastan hyväntuulista juhlintaa, riemua ja heittäytymistä – tanssimista ja laulamista.
Juuri nyt ottaa päähän, koska olen menossa Porvooseen silmälääkäriin. On pakko investoida kalliisiin silmälaseihin, näköni on taas huonontunut. Tutkimusten jälkeen en näe koko iltana mitään. Vihaan silmälaseja!
En enää nykyään suutu, jos en saa aamupalaa ajoissa. Neljänkympin jälkeen lakkasi helvetillinen aamunälkä. Ennen oli pakko saada heti ruokaa heräämisen jälkeen.
Jos saisin lahjaksi miljoona euroa, maksaisin velat pois ja hommaisin sijoituskämpän. Säästäisin myös rahaa pahan pandemian varalta. Sain puolentoista vuoden ansionmenetyksistäni vain yhden 4 000 euron apurahan. Se ei paljon lämmittänyt.
Jos elän yli satavuotiaaksi, voisin pitää Kirsirockin. Se tapahtuisi vaikka palvelutalon pihalla kesällä, kestäisi kolme tuntia ja ystäväni saisivat esittää jokainen esimerkiksi yhden ohjelmanumeron. Tuure Boeliushan on sitten vasta 70-vuotias, Elli Haloo 80 vuotta ja Staminan Hyrde 90-vuotias. Tärkeintä olisi kokoontua, vaikka en muistaisi ketään.
