Sanon sen heti alkuun: Guggenheim. Älä karkaa! Ei tämä kolumni oikeasti kerro Guggenheimista vaan veroista. Guggenheim esiintyy tässä sivuosassa.
Ai verotkaan eivät ole kuumaa hottia? Älä höpsi. Yhdysvalloissa #verot on keikkunut koko alkuvuoden Twitterin trendilistoilla Demi Mooren ja kansallisen suklaakakkupäivän välissä.
Amerikka on kiehahtanut, koska republikaanien presidenttiehdokkuudesta taisteleva Mitt Romney ansaitsi vaimonsa kanssa toissa vuonna 27 miljoonaa dollaria, mutta maksoi siitä valtiolle vain 13,9 prosenttia veroa. Tavallinen palkoillaan elävä amerikkalaispari maksaisi saman prosentin veroa jo 80 000 dollarin vuosituloista.
Amerikkalaisten veroprosenttien alhaisuudesta on turha riehaantua. USA:n verotus on monimutkainen, ja monet amerikkalaiset maksavat valtionverojen lisäksi erilaisia osavaltion, kaupungin, yrittäjä- sekä kiinteistöveroja ja pulittavat terveydenhuollon, lastentarhat, koulut ja yliopistot pitkälti omasta kukkarostaan. Riehaantua sen sijaan saa siitä, että Amerikassa verotus todella suosii rikkaita. Aivan kuten Suomi, Yhdysvallat verottaa sijoitusten tuottoja kevyemmin kuin palkkatuloja. Lisäksi Amerikassa saa veroetua lahjoituksista.
Siksi: Guggenheim. Sanoma-konsernin suuromistaja Rafaela Seppälä ilmoitti tammikuussa Helsingin Sanomissa, että hän lahjoittaisi Guggenheim-museolle mielellään rahaa, jos saisi vähentää lahjoituksen verotuksessa. Nykyisin yksityishenkilö ei yleensä saa lahjoituksista veroetua. Poikkeuksena kuka tahansa voi vähentää verotuksessa ansiotuloistaan enintään 250 000 euron lahjoituksen yliopistolle.
Rahan antaminen hyvään tarkoitukseen on hienoa. Lahjoitusten verovähennysoikeus ei.
Oletetaan, että ihminen ansaitsisi 10 miljoonaa euroa vuodessa. Jos hänen veroprosenttinsa olisi 30, normaalisti hän maksaisi jokaisesta miljoonastaan 300 000 euroa veroa. Tämä raha menisi yhteiseen veropottiin. Ihmiselle jäisi itselleen 700 000 euroa ihan mihin käyttöön vain, vaikkapa lahjoituksiin. Lahjoitusten verovähennysoikeus tarkoittaa, että jos hän lahjoittaisi tuon miljoonan hyväntekeväisyyteen, hän ei maksaisi siitä lainkaan veroa. Suomen yhteinen kassa menettäisi tällöin 300 000 euroa.
Lahjoittaja voisi myös vähentää koko miljoonan omista verotettavista tuloistaan. Verottajan näkökulmasta hänen tulonsa olisivatkin siis vain yhdeksän miljoonaa euroa, ja hänen veroprosenttinsa saattaisi laskea. Valtion kassasta jäisi siis mahdollisesti uupumaan lisää rahaa. (Suurissa tuloissa veroprosentti saattaisi tosin pysyä samana vähennyksen jälkeenkin.)
Mallin kannattajat sanovat, että verovähennysoikeus houkuttelisi rikkaita antamaan rahaa hyviin tarkoituksiin. Minä sanon, että titityy. Mikään ei estä rikkaita lahjoittamasta rahaa jo nyt. He eivät vain saa siitä etua veroissa. Vähennysoikeuden mankumiseen on ainoastaan yksi syy: lahjoittajien halu ohjata verojaan itse valitsemaansa tarkoitukseen.
Mitt Romney lahjoitti kahtena viime vuonna enemmän rahaa hyväntekeväisyyteen kuin hän maksoi veroja. Suuri osa hänen lahjoituksistaan meni mormonikirkolle. Koska Romney vähensi nämä lahjoitukset veroissaan, hän sai käytännössä itse päättää ohjaavansa osan veroistaan teiden rakentamisen tai yksinhuoltajien tukemisen sijaan mormoneille. Samalla lailla Rafaela Seppälä haluaisi oikeuden määrätä, että osa hänen veroistaan menee juuri Guggenheimille.
Tällöin rikas lahjoittaja saa etuoikeuden, jota köyhemmillä ei ole. (Nykyisin yliopistolahjoituksen voi vähentää vain, jos lahjoitus on yli 850 euroa.) Samalla hän saa pakottaa muut veronmaksajat tukemaan välillisesti omaa lempihankettaan, koska lahjoituksen verosumma poistetaan yhteisestä potista.
Jos tämä kaikki kuulostaa kaukaiselta Ameriikan meiningiltä, mietipä uudestaan. Suomessa tuli kaksi vuotta sitten voimaan uusi yliopistolaki. Yliopistolahjoituksen vähennysoikeuden lisäksi valtio antaa nykyisin yliopistoille perusrahoituksen päälle 2,5 euroa jokaista lahjoituseuroa kohti. Mitä enemmän yliopisto saa lahjoituksia, sitä enemmän se saa myös valtion rahaa. Yliopistoille rahaa antavat yritykset ja yksityishenkilöt saavat siis määrätä paitsi omista veroistaan myös siitä, mihin meidän muiden verorahoja suunnataan.
Taide ja koulutus kuuluvat kaikille. Mutta niin kuuluvat verotkin.
*
Anu Partanen on Imagen kolumnisti ja iloinen kahden maan veronmaksaja.
*
Tilaa Imagen uutiskirje: saat luettavaksi yhden tulevan lehden jutuista jo etukäteen!
