Köyhät ovat itse syyllisiä köyhyyteensä, sairaat sairauteensa, syrjäytyneet syrjäytyneisyyteensä, työttömät työttömyyteensä. Yhteiskunnan tuet on poistettava yksinhuoltajaperheiltä.
Jos tällaisia mielipiteitä esittäisi joku tavallinen tallaaja, häntä pidettäisiin idioottina, jos hänen sairaille mielipiteilleen kukaan korvaansa lotkauttaisi. Kun niitä suoltaa yksi Suomen rikkaimmista miehistä, pankkiiri ja kartanonherra Björn Wahlroos, niitä levitellään valtamedian etusivuille. Niitä ihastellaan vähintäänkin älykkäinä ja hyödyllisinä provokaatioina, ellei suorastaan kehdata olla hänen kanssaan samaa mieltä.
Wahlroos on saavuttanut sen, mistä musikaalin Viulunsoittaja katolla köyhä mies haaveilee laulussa Rikas mies jos oisin. Hän voi haastella oppineiden kanssa, ja hänen suuri viisautensa saa heidät kaikki hämmennyksiin.
Wahlroosin yhteiskunnalliset näkemykset ovat nyt aivan yhtä kammottavia kuin olivat 1970-luvulla. Silloin hän kannatti stalinismin diktatuuria, nykyisin rahan diktatuuria.
Uusi jako
Wahlroos sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa, että Tarja Halonen jakoi presidenttinä kansaa. Huonoimpinakin aikoina kaksi kolmesta kansalaisesta oli hänen viranhoitoonsa tyytyväisiä. Wahlroos itse kuuluu siihen noin viiteen prosenttiin, joka oli kiihkeästi sitä mieltä, että niin Halonen kuin kansakin olivat kaikessa väärässä.
Jos se yhteiskunta toteutuisi, jota Wahlroos ajaa, kansa jakautuisi toisin. Eliitti, johon kuuluisi enintään viisi prosenttia, saisi kaiken yhteiskunnallisen hyvän – myös uudelleen perustetut aatelisarvot, varmaan. 95 prosenttia jäisi kaikesta osattomaksi.
Virkistystä keskustalle
Jos kepu pettääkin aina, Paavo Väyrynen ei koskaan.
Keskustan johto ei ehtinyt toipua Väyrysen yllättävästä vaalimenestyksestä, kun tämä jo ilmoitti pyrkivänsä puheenjohtajaksi Mari Kiviniemen paikalle.
Väyrysen mukaan puheenjohtajakamppailu virkistää ja nuorentaa häntä. Puoluejohtoa se vastaavasti masentaa ja vanhentaa.
Keskusta on yrittänyt saada oppositiopolitiikkaansa terää, joka nostaisi sen takaisin isojen joukkoon. Osin se on onnistunutkin. Seuraavat kuukaudet se joutuu keskittymään sisäiseen valtataisteluunsa. Tosin se on keskustassa aika normaali tila ja saattaa lopulta virkistääkin koko puoluetta.
Neuvoa-antava jäsenäänestys antaa Väyryselle todellisia mahdollisuuksia. Ne olisivat pienemmät, jos pelkkä puoluekokousväki päättäisi. Se on enimmäkseen kyllin valistunutta ymmärtääkseen, ettei keskustan tulevaisuus sittenkään löydy paluusta pellon reunalle, menestyi Väyrynen presidenttikisassa kuinka hyvin tahansa.
Veteraanien iltahuudot
Politiikkaan on pesiytynyt uusi, erittäin vastenmielinen tapa. Kohta ei löydy sellaista sielun pimeyttä, jonka perustelua ei aloitettaisi sanoin: ”Sotiemme veteraanit eivät taistelleet sen puolesta, että...”
Sotiemme veteraanit eivät totisesti taistelleet sen takia, että poliitikoista ne pahnanpohjimmaiset voisivat laukoa heidän nimissään millaisia typeryyksiä tahansa.
Björn Wahlroosin mukaan kansan kahtiajako päättyy nyt, kun Sauli Niinistöstä tuli presidentti. Ei pääty, vaan jyrkkenee, jos Niinistö jakaa tukijansa ajatukset.
Kuva Petri Mulari
Heittolaukauksia
1) Yhdet eläkeläiset harrastavat kaappikellojen nikkarointia, toiset puolueensa johdon kiusaamista.
2) Kamppailu nuorentaa. Väyrynen pyrkii ensin Keskustanuorten,sitten lapsijärjestö Vesaisten johtoon.
3) Soini ei puhu enää ruotsia. Päätös on oikeansuuntainen, mutta riittämätön. Suomea hän puhuu yhä.
4) Kun ihmisestä tulee kansanedustaja, hän kadottaa pyhän henkensä ja kielillä puhumisen lahjansa.
5) Ennen Suomi vaikeni kahdella kielellä. Nyt perussuomalainen vaikenee yhdellä kielellä.
6) Maailmanpolitiikan valtakielet ovat urdu, farsi ja persu.
