Apu

Nälkämaan meri

Nälkämaan meri

Suomen viidenneksi suurin järvi Oulujärvi lainehtii Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan rajamailla. Sen lähes rannattomat ulapat ja hienot hiekkarannat tuovat mieleen meren.
Teksti Apu-toimitus
Kuvat Juho Rahkonen
Mainos

Oulujärvi on kiehtova sekoitus ainutlaatuista luontoa ja vaiheikasta historiaa. 

Oulujärvi on 887 neliökilometrin pinta-alallaan  maamme viidenneksi suurin järvi. Pielinen on vain muutaman neliökilometrin sitä suurempi eivätkä reilun tuhannen neliökilometrin laajuiset Inarinjärvi ja Päijänne varsinaisesti jätä Oulujärveä varjoonsa. 

Oulujärveä, kuten muita suurjärviämme, säännöstellään energiantuotannon tarpeisiin. Tämän vuoksi järven vedenpinta vaihtelee vuoden aikana yli kaksi metriä.

Oulujärvi näyttää Suomen suurimmalta järveltä, koska titteliä hallitseva Saimaa sekä muut sitä laajemmat järvet ovat niin täynnä saaria ja niemiä. Jo kartalta voi todeta, että missään Suomen sisävesillä ei ole niin laajoja yhtenäisiä vesialueita kuin Oulujärvessä.

Oulujärven suurimmat selät, Ärjänselkä ja Niskanselkä, ovat halkaisijaltaan jopa 20 kilometriä. Lisäksi maasto niiden takana on hyvin tasaista, joten paikoin horisontti häipyy näkymättömiin. 

Jos selkien välissä ei olisi Suomen kuudenneksi suurinta saarta Manamansaloa, yhtenäinen vesialue saisi vielä huikeammat ja merellisemmät mittasuhteet. Oulujärven katkaisu keskeltä voidaan kuitenkin antaa Manamansalolle anteeksi, sillä se on niin upea ja luonnonkaunis paikka.

Oulujärven retkeilyalueen harjumaisemat kutsuvat patikoimaan.

Manamansalo  ja koko Oulujärveä hallitseva harjualue ovat jääkauden tuotteita. Noin 10 000 vuotta sitten alueella oli kilometrien paksuisen mannerjäätikön reuna, joka vetäytyi sulaessaan kohti pohjoista. Tuolloin tienoota peitti suuri Ancylusjärvi, jonka jäätikkölahteen Oulujärvi syntyi.

Manamansalo on Oulujärven tunnetuin saari, ei vähiten siellä sijaitsevan, karavaanarien rakastaman leirintäalueen sekä Reijo Heikkisen Mainio Manamansalo -kirjan ansiosta. 

Järvessä on muitakin saarihelmiä, kuten järven itäosassa sijaitseva Ärjänsaari. 

Nelisen kilometriä pitkä Ärjänsaari on hienojen hiekkarantojen, dyynien ja korkeiden vyörytörmien muodostama kesäparatiisi.

Manamansalon Kultahiekoilta aukeavat idylliset näkymät Oulujärven eteläosaa hallitsevalle Ärjänselälle.

Kun matkailija jättää taakseen Manamansalon suloiset Kultahiekat ja suuntaa saaren toiselle puolelle, vastaan tulee odottamattoman kaunista harjumaastoa.

Tästä alkaa vuonna 1993 perustettu Oulujärven retkeilyalue, johon kuuluu lähes 80 neliökilometriä Niskanselän vesialueita ja saaria sekä siivu Manamansaloa. 

Oulujärven retkeilyalue on osa Rokuan Geoparkia, ja nämä samat legendaarisen upeat harjumuodostelmat jatkuvat Oulun edustan Hailuodolle asti. Juuri missään harjut eivät näyttäydy yhtä upeita ja puhtaan muotoisina kuin täällä Oulujärven retkeilyalueella sekä muutama kymmen kilometriä itään sijaitsevassa Rokuan kansallispuistossa. 

Rokua esitellään kansallispuistoja käsittelevässä Avun juttusarjassa lokakuussa.

Manamansalo on niin iso, ettei siellä oikeastaan edes koe olevansa saarella. 

Tunsin menneiden aikojen havinan, kun keskellä saarta metsien siimeksestä löysin peltoaukean ja sen reunalla olevan, lähes hylätyltä vaikuttavan talon.  

Kenties joku vielä käytti paikkaa kesäasuntonaan, koska piha ei ollut aivan umpeen kasvanut. Ikkunoiden takana olevat verhot olivat kuitenkin rispaantuneet. Romahtanutta navetan muuria kuvatessani kuvittelin mielessäni, millaista oli ollut entisaikain maalaiselämä täällä valtavan saaren keskellä, tiettömien taipaleiden takana.

Vielä kiehtovampi osa Oulujärven historiaa on tervansoutu. Tervakauppa oli ollut Suomessa tärkeää liiketoimintaa jo satoja vuosia, ja 1800-luvulla tervakaupan pääalueeksi muodostui Kainuu.

Kun Pohjanmaalta ja Etelä-Suomesta metsät oli paikoin jo hakattu, ja toisaalta puulle alkoi olla muutakin käyttöä, Kainuun korvissa tervanpolttoon sopivia mäntyjä oli pilvin pimein. Lisäksi Kainuun väestö oli monien katovuosien jäljiltä köyhää, joten työvoimaa raskaaseen ja aikaa vievään tervanvalmistukseen riitti.

Historian tuntien ei tarvitse ihmetellä, että Kainuun maakuntalaulu on nimeltään Nälkämaan laulu.

Oulujärvi ja sen Itämereen virtaava lasku-uoma Oulujoki muodostivat hyvän reitin, jota pitkin Kainuun korvissa poltettu terva kuljetettiin Ruotsiin ja sitä kautta Euroopan puulaivojen tiivistemateriaaliksi. Kun puulaivojen valmistus väheni, ja laivoja alettiin tehdä yhä enemmän metallista, tervakauppa hiipui vähitellen.

Autio maatila Manamansalon saarella saa mielikuvituksen laukkaamaan.

1860-luvulla Oulujärvellä toimivat tiettävästi Suomen ainoat sisävesien merirosvot – tai pikemminkin järvirosvot. 

Kiveksen rosvoina tunnettu joukko koostui työttömiksi jääneistä kyläläisistä, jotka muun muassa ryöstivät tervansoutajilta Oulussa tervaan vaihdettuja tavaroita. Heidät saatiin kiinni ja tuomiolle vuonna 1867.

Vanhojen tarinoiden lisäksi Oulujärvi on kiehtova luontokohteena. Järvellä ja sen lähialueella pesii jopa 150 lintulajia, ja varsinkin kevät- ja syysmuuton aikaan näkee paljon vesilintujen parvia.

Oulujärven rannoilla on mökkejä harvakseltaan, joten retkeilijät pystyvät nauttimaan luonnosta jokamiehenoikeuden avulla. 

Jääkauden muokkaama hiekkapohjainen harjumaasto on kuitenkin herkkää ja helposti kuluvaa, joten on suositeltavaa käyttää merkittyjä polkuja. ●

Teksti ja kuvat Juho Rahkonen

Julkaistu: 22.8.2016