Se oli selkeä iso harppaus. Kerrankin tekoäly, joka oikeasti toimi. Kuka tahansa saattoi käyttää sitä, ja sadat miljoonat ihmiset rupesivat saman tien tekemään niin. Oli mullistava hetki, kun pystyi omalla kännykällä todentamaan Turingin testiä vastaavan tilanteen, että saa tekoälyltä järkevän vastauksen. ChatGPT:n piirteet oli helppo inhimillistää. Se pahoitteli, jos ei tiennyt vastausta. Se on oikein keskusteleva, mutta tietysti siitä puuttuu paljon ominaisuuksia, koska se on tekoäly.

Fyysinen olemus. Meillä on työhuoneella keskusteleva robotti, joka on puhuva pää. Sille saa erilaisia kasvonpiirteitä, miehen, naisen tai vaikka Einsteinin, jolloin se esiintyy Einsteinin ”roolissa”. Ja tosiaan täytyy muistaa, että kielimalleilla on pelkästään kieli. Niistä puuttuu harkintakyky ja moraali. Ne eivät ymmärrä mitään tai pärjää faktoissa vaan ennustavat sen, mikä on todennäköisyys seuraavalle sanalle.

Suomenkielistä materiaalia on saatavissa verkossa huomattavasti englanninkielistä vähemmän. Ehkä se on vielä tässä vaiheessa meidän etumme. Ihmisten ja varsinkin koululaisten täytyy vielä nähdä vaivaa. Mutta täytyy muistaa, että nämä teknologiat ovat olleet laajassa käytössä vielä alle vuoden.

Maailmanlaajuisesti lukutaito on romahtanut, ja Suomessa lukemisen vähentyminen on trendi. Kun tulee lisäksi uusi täysi oikotie lukemiseen, on huolestuttavaa ajatella, mitä siitä voi seurata. Koulumaailmassa ja yliopistomaailmassa haetaan vielä linjaa, kuinka paljon tekoälyjä voi käyttää nyt. Jossain vaiheessa kaikki joka tapauksessa käyttävät niitä. Silloin joku voi ajatella, miksi edes oppia kirjoittamaan, kun tekoäly tekee sen hänen puolestaan.

Siten, ettei tekstejä osata enää tulkita kriittisesti. Tenttikirjoista voi kysyä kielimallilta jo nyt, mitä tässä sanotaan, laita 10 ranskalaista viivaa. Se voisi rappeuttaa lukutaitoa ihan älyttömästi. Uhkakuva on, että vain pieni eliitti osaa enää kirjoittaa ja tulkita näiden mallien toimintaa. Olivat ne kuinka hyviä tahansa, aina tarvitaan kuitenkin ihmisen arviointikykyä.

Näin näissä aina jotenkin käy. Suurten teknologiayritysten arvot ovat markkinatalou­den arvot, eikä ihmisarvo ole siinä ihan ykkösprioriteettina. Kaikessa tässä painaa teknokraattinen ideologia, jota ei nähdä. Uuden teknologian uskotaan aina tuovan mukanaan parannuksia, mutta samaan aikaan voidaan riistää surutta kenialaisia halpatyöläisiä. Tästä tulee varmasti ongelmia, mutta ne eivät liity tekoälyyn vaan Piilaakson teknologiayrityksiin laajemmin.

Se ei ole ihan noin yksinkertaista. Skaalautumisvaikutukset unohtuvat. Terveydenhuollossa tekoälyohjelma voi diagnosoida hirveän tehokkaasti sairauksia isolta määrältä ihmisiä. Toki ihmislääkäreilläkin on vääristyneitä ajattelutapoja, mutta ero on siinä, että ihmislääkäri pystyy kohtamaan vain hyvin rajallisen määrän potilaita. Tekoälyohjelma tekee saman niin paljon tehokkaammin, ja silloin esimerkiksi rasistisesti vääristyneet ajattelutavat koskettavat nopeasti paljon suurempaa määrää potilaita. Lisäksi on mustan laatikon ongelma. Edes ohjelman kehittäjät, saati lääkärit tai potilaat eivät ymmärrä, miksi se on tehnyt jonkin päätöksen. Se on tosi ongelmallista.

Siinä on paljon riskejä. Tehostaa voi automaattisissa ja selkeissä kohdissa, joissa kriteerit ovat selkeät ja ihminen voi myöhemmin tarkistaa, miksi päätös on tällainen. Mutta tärkeimmissä, hengen ja terveyden asioissa, vaikkapa oleskeluluvissa tai sairausvakuutuspäätöksissä, näen, että riskit ovat niin suuret, että niitä ei pidä automatisoida. Silloin viranomainen ei itse välttämättä ymmärrä, miksi päätös on tehty ja miten sitä perustellaan. Kuuluu oikeusvaltion periaatteisiin, että saat tietää ne.

Ennen piti muistaa tiettyjä asioita ulkoa ja tarvittiin tiettyjä taitoja, jotka on nykyään ulkoistettu älylaitteille. Koronan aikana näkyi, mitä käy, kun kaikki sosiaalinen kanssakäyminen laitetaan Zoomiin. Se muutti koko yhteiskunnan laajuista kognitiivista koneistoa. Siinä on hyviäkin puolia, mutta puhutaan myös kognitiivisesta surkastumisesta. On huolestuttava kehitys, että jää yksilön vastuulle säilyttää autonomiansa ihmisenä ja toimijana ja olla laiskistumatta täysin kaikessa kognitiivisesti vaativassa.

Olen Ruckensteinin kanssa samaa mieltä, että ehkä Suomessa ja suomalaisessa yhteiskunnassa on jokin erityispiirre, jonka vuoksi ei ymmärretä sitä, kuinka teknologia on aina arvolatautunutta ja muokkaa meitä ihmisinä. Olen tutkinut laajennetun mielen teoriaa eli sitä, miten teknologiat tulevat osaksi kognitiota. Olen sitä mieltä, että ihminen on teknologian muovaama olento, enkä tarkoita vain tekoälyä.

Sen pointti on, että kun me tutkimme ihmismieltä, ei riitä, että selvitetään aivotoimintaa. Pitää ottaa huomioon myös, miten ihminen toimii ympäristössään. Miten se käyttää apuvälineitään ja teknologioita. Teorian kehittäneiden Andy Clarkin ja David Chalmersin esimerkki oli muistikirja, johon ulkoistamme kognitiivisia toimintoja, kuten muistin ja uskomukset. Jotkut filosofit ovat sanoneet, että teoria ei ollut uskottava, kun se kehitettiin 1990-luvulla, mutta 25 vuodessa on tapahtunut niin suuri teknologinen kehitys, että he ovat muuttaneet mieltään.

Ehdottomasti. Olisi tärkeätä puhua siitä, mistä asioista haluamme teknologian avulla luopua. Jos olisi olemassa helppo robottiratkaisu, joka siivoaisi kodin puolestani, rupeaisin todellakin käyttämään sitä. Mutta olisiko hyvä, jos tuollaisia tylsiä asioita ei tarvitsisi enää koskaan tehdä? Luulen, että on varmasti hyvä, ettei me olla pelkästään supermukavuuden tilassa koko ajan. Jotkut asiat on hyvä jättää ulkoistamatta. Erityisen kriittinen on lukutaito. Miten voi ylipäänsä olla demokraattinen yhteiskunta, jos ihmiset eivät ole lukutaitoisia.

Sille on asetettu aivan liian suuret odotukset. Toivotaan, että sillä voisi korvata ihmisen. Sitä pidetään ihmelääkkeenä sotekriisiin tai terveydenhuoltoon tai vanhustenhuoltoon, vaikka se ei todellakaan ole sitä. Japaniin ei haluta maahanmuuttajia, joten siellä hoitajapulaa on koetettu ratkaista korvaamalla vanhusten interaktio seuralaisboteilla. En näe sitä kovin onnistuneena vaihtoehtona, koska roboteilta puuttuu olennaisin eli kyky vuorovaikutteiseen ihmisen kohtaamiseen.

Mitä haluaisit sanoa tekoälystä liikaa toivoville?

Sen, että teknologia ei ole koskaan arvovapaata. Ne arvot pitää osata nähdä. Yhtä huono asenne on se, ettei tekoäly kiinnosta tai koske minua ollenkaan. Silloin jättää käsittelemättä tosi ison vaikuttavan osan yhteiskunnasta ja ihmisyydestä.