Apu

Naisten seiväs, Lontoo 2012: Ja Jelena ei voita

Naisten seiväs, Lontoo 2012: Ja Jelena ei voita

Seiväshyppy jos mikä on laji, jossa kukaan ei ole haavoittumaton. Ei edes 28:n ennätyksen Jelena Isinbajeva.
Teksti Susanna Luikku
Kuvat Timo Pyykkö
Mainos

Sen piti olla Venäjän Jelena Isinbajevan huikean uran kruunu: kolmas peräkkäinen olympiakulta 28:n sisä- ja ulkoradoilla hypätyn ME:n ja arvokisamitalivuoren lisäksi.

Toki Isinbajevan, 29, riskinotto seipäiden ja otekorkeuksien kanssa ja MM-Berliinin 2009 epäonnistumisesta alkanut hypyn sekä itseluottamuksen katoaminen olivat tiedossa, mutta Tukholman MM-hallikisoissa viime helmikuussa hypätty 501 viesti omaa sanomaansa.

Mutta niin viesti Isinbajevan ruumiin- ja elekielikin Lontoon finaalissa. Tutut rituaalit ja ilmeet seiväspaikalla näyttivät kulissilta eivätkä uhkuneet sitä itseluottamusta, josta venäläistähti oli ennen tunnettu. Itse pääasiasta eli hypystä puhumattakaan; jo 470 tuotti vaikeuksia.

Lopulta Isinbajeva jäi siihen korkeuteen ja kolmanneksi. Edes palaaminen vanhan valmentajan Jevgeni Trofimovin huomaan, jota seivästähti on luonnehtinut kakkosisäkseen, ei auttanut.

Isinbajeva itki halatessaan valmentajaa kisan jälkeen, mutta median eteen saapuessaan hän oli jo rauhoittunut.

– Olen oikeasti onnellinen. Kolmen viime vuoden kaikkien vaikeuksien, loukkaantumisten ja väsymyksen jälkeen pronssi on kuin mestaruus. Pronssi sanoo minulle: "Älä lopeta, sen aika ei ole vielä", Isinbajeva tunnelmoi.

- Totta kai aion kilpailla Moskovan MM-kisoissa 2013, mutta juuri nyt en tiedä tai ajattele mitään. Olen vain iloinen, että olympialaiset ovat osaltani ohi; stressi on ollut kauhea.

Mestaruustaistoa venäläisen haparointi ei latistanut. Olympiakullan vei lopulta USA:n Jennifer Suhr oman ennätyksensä (475) hypänneen Kuuban Yarisley Silvan nenän edestä.

Suomalaisten päivä oli purjehduksessa valoisa Sari Multalan 7. sijalla ja Kalle Baskin ja Lauri Lehtisen taistelulla kolmostilasta, ja painissa odotetun hankala. Sekä Jarkko Ala-Huikku että Rami Hietaniemi putosivat ensimmäisessä ottelussaan.

Painijat eivät yleensä pahemmin tekemisiään selittele eikä niin käynyt nytkään, mutta keihäsmies Tero Pitkämäeltä pääsi kirous, kun hän kuuli tuloksista.

– Voi paska. Painissa jos missä olisi suonut suomalaisille menestystä. Laji on tuttu ja kiinnostaa kovasti, eteläpohjalainen tokaisi.

Pitkämäki uskoi mitalitilin aukeavan ennen miesten keihäskisaa (karsinta keskiviikkona, finaali lauantaina). Mutta niin se taas menee, että juuri sitä kisaa urheilujohto ja suuri yleisö tuijottavat epätoivoinen mitalinkiilto silmissä. Tilanne on Pitkämäelle liiankin tuttu.

– Aika Batmanin viittaa siinä tarjotaan, mutta ei tänne muuta varten ole tultu kuin menestymään, hän hymähti.

Pitkämäki kerää myös suurimman mediahuomion, mikä sopinee Antti Ruuskaselle ja etenkin syrjässä hälinästä viihtyvälle Ari Manniolle.

Ja mikäs siinä. Kunhan ei taas kerran käy niin, että muut katsovat pelastusta odottaen, kun Pitkämäki heittää, ja oma suoritus menee sen mukaan.

Julkaistu: 6.8.2012