Apu

Nainen hormoniviidakossa

2


Nainen hormoniviidakossa

Vaihdevuosioireista kärsivä nainen on ymmällään, ellei saa lääkäriltään tietoa hormonikorvaushoitojen hyödyistä ja riskeistä. Niitä molempia hoidoissa on.
Teksti Liisa Talvitie

Kuuma aalto on nimensä mukainen, aalto, joka ei kestä monta minuuttia. Punoitus iskee kaulaan, etenee kasvoille, ja hikikarpalot nousevat ylähuulelle. Kurkkua kuristaa. Kylmä hiki saa öisin piehtaroimaan lakanoissa, ja aamuisin pinna on kireällä huonosti nukutun yön jälkeen. Kaikki ärsyttää.

Vaihdevuosioireista kärsivä nainen on riesa itselleen ja läheisilleen. Kun oireet iskevät täydellä teholla, enemmistö naisista hakee apua hormonikorvaushoidoista. Kun hoito alkaa, oireet helpottuvat viikossa, ja olo on huoleton.

Näinkö helppoa se onkin?

Ei ollenkaan. Yhdistelmähoitojen termistö, hoidon kesto ja varsinkin rintasyöpää aiheuttavat riskit heittävät naisen vasta nyt varsinaiseen hormoniviidakkoon.

Yhdistelmäkorvaushoito, joka sisältää estrogeenia ja keltarauhashormonia, lisää rintasyöpäriskiä jo kolmen vuoden käytön jälkeen. Tällaisia tutkimustuloksia on kuultu ennenkin, mutta uusin tutkimus vahvistaa tietoa.

Lääketieteen tohtori Heli Lyytinen on selvittänyt väitöskirjatutkimuksessaan estrogeenin ja keltarauhashormonin eri valmistemuotojen annosvahvuuksia sekä annostelutapojen mahdollisia eroja rintasyöpäriskin kannalta.

Tutkimus paljasti, että pelkkä estrogeenikorvaushoito aiheuttaa yli viiden vuoden käytössä noin neljä rintasyöpätapausta tuhatta naista kohti, mutta yhdistelmäkorvaushoito noin kuusi lisätapausta tuhatta naista kohti. Tällöin puhutaan 5–10 vuoden käytöstä.

Toisaalta vaihdevuosien hormonihoito saattaa vähentää riskiä kuolla sepelvaltimotautiin tai aivohalvaukseen. Tämä selviää tuoreesta tutkimuksesta, jota johti Hyksin naistenklinikan dosentti Tomi Mikkola. Tulos on ristiriidassa aiemmin Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen kanssa. Mikkolan tutkimuksessa oli mukana melkein puoli miljoonaa suomalaista naista, jotka käyttivät hoitoa vuosina 1994–2009.

Tutkimuksen mukaan 5–10 vuotta hormonihoitoa käyttäneiden naisten ryhmässä oli yhdeksäntoista sydäninfarktikuolemaa ja seitsemän aivohalvauskuolemaa vähemmän tuhatta naista kohden verrattuna niihin, jotka eivät käyttäneet hormonikorvaushoitoa.

Hormonikierukka on yksi moderni hoitomuoto, josta tihkuu vähän hormoneja verenkiertoon. Toisaalta pitkäaikainen hormonikierukan käyttö saattaa lisätä rintasyöpäriskiä, vaikka vähentää kohtusyöpäriskiä.

Iholle levitettävä geeli on tutkimusten mukaan terveellisempi vaihtoehto kuin suun kautta nautittavat lääkkeet.

Hormonikorvaushoidolla on riskinsä, mutta myös hyötynsä. Kuinka vaihdevuosioireista kärsivä nainen pystyy päättämään mitä tehdä?

Potilaan olisi saatava hoidoista kaikki mahdollinen tieto voidakseen osallistua hoitopäätöksen tekoon.

Ylilääkäri Johanna Mattson HYKS Syöpäkeskuksesta sanoo, että gynekologin pitäisi siis kertoa vastaanotolleen tulleelle potilaalle hormonikorvaushoidon hyödyt ja haitat.

– Mahdollisen hormonikorvaushoidon lisäksi pitäisi myös ottaa huomioon potilaan muut rintasyövän riskitekijät, kuten rintasyövän esiintyminen suvussa perinnöllisenä muotona. Oma ryhmänsä ovat jo kertaalleen rintasyöpään sairastuneet. Heille ei voi suositella hormonikorvaushoitoa kuin erittäin painavista syistä ja silloinkin lyhyen aikaa mahdollisimman pienellä annoksella.

Mattson muistuttaa, että myös elintavoilla voi vaikuttaa vaihdevuosioireiluun.

– Painonhallinta, säännöllinen liikunta sekä kahvin, teen ja alkoholin välttäminen vähentävät useimpien naisten vaihdevuosivaivoja.

Vaihdevuosioireiluun voidaan käyttää myös ei-hormonaalisia lääkevalmisteita, kuten serotoniinin takaisinoton estäjäryhmään kuuluvia mielialalääkkeitä.

– Niitä ovat esimerkiksi venlafaksiini ja Yliopiston apteekin valmistama, migreenilääkkeenä aikoinaan käytetty ergotamiinin ja fenobarbitaalin yhdistelmä. Limakalvojen kuivuuteen voidaan harkita käytettäväksi estrogeenia paikallishoitovalmisteena eli vagitoriona.

Kuuma aihe, joka herättää tunteita. Näin luonnehtii keskustelua hormonikorvaushoidoista Helsingin Yliopiston synnytys- ja naistentautien emeritusprofessori Jorma Paavonen.

Pitkän uran gynekologina tehnyt Paavonen kertoo, että kun hän valmistui erikoislääkäriksi 1970-luvun lopulla, kaikille vaihdevuosioireista kärsiville naisille määrättiin hormonikorvaushoitoja.

– Amerikkalaiset ja englantilaiset tutkimukset paljastivat vasta vuonna 2002 hoitojen aiheuttamat haitat. Hyödyt olivat osteoporoosin ja verisuonisairauksien väheneminen, mutta suurin riski ilmeni lisääntyneinä rintasyöpinä. Näyttö oli kiistaton, mutta sitä on vähätelty.

Vuosituhannen alussa hormonihoitojen käyttö laski monissa Euroopan maissa 60–70 prosenttia, ja rintasyöpätapaukset vähenivät. Toisin kävi Suomessa, jossa Paavosen mukaan löytyy ”yli 1 000 hormonikorvaushoitojen aiheuttamaa tapausta vuosittain”.

– Suomi on ollut hormonikorvaushoitojen paratiisi, ja gynekologikunta on ollut hoitojen puolustaja. Voidaan tietenkin epäillä, että osa lääkärikunnasta on lääkefirmojen ohjauksessa. Siitäkin huolimatta, että nimenomaan estrogeeni on todettu syöpää aiheuttavaksi hormoniksi.

Paavonen sanoo, että varsinkin vielä työelämässä olevan, vaikeista vaihdevuosioireista kärsivän naisen on lähes pakko aloittaa hoito, jottei elämänlaatu kärsi kohtuuttomasti.

– Suosittelen aina pienintä mahdollista estrogeeniannostusta, jolloin haitat ovat pienet. Viiden vuoden käytön jälkeen pitäisi hoitoa jo lopetella, mutta ei äkillisesti, vaan asteittain.

Asteittaisella hoidon lopettamisella Jorma Paavonen tarkoittaa intervallitekniikkaa, jolloin lääkettä otetaan esimerkiksi vain joka toinen päivä.

– Aina tämä ei onnistu. 20–40 prosenttia hoitoja käyttäneistä naisista jatkaa hoitoja lopettamisyrityksensä jälkeen. Silloin lääkärin ja potilaan pitäisi keskustella perusteellisesti siitä, kuinka invalidisoivia oireet ovat, koska ne ovat aina yksilöllisiä.

Rintasyöpä iskee yhä enemmän eläkeläisiin. Eniten uusia tapauksia todetaan 60–69-vuotiailla ja jopa yli 80-vuotiailla. Yli 60-vuotiaiden rintasyövän yleistymistä selittää osittain mammografiaseulonta, joka tuo syövän esiin varhain.

Jorma Paavonen sanoo, että lääkärin on syytä kuunnella tarkasti potilaansa elämäntilannetta ja elämäntapoja. Vaihdevuodet ohittanut nainen tarvitsee joka tapauksessa estrogeenia limakalvojen paikallishoitoon.

– Sen ei ole todettu lisäävän rintasyöpäriskiä. Emättimen limakalvoilla käytettävä paikallishoito estää muun muassa virtsatietulehduksia. Suosittelemme aina myös terveellisiä elintapoja, sokerin vähentämistä ja maitohappobakteerien syömistä, sillä ne suojaavat emätintä.

Jorma Paavonen ottaa aina vastaanotoltaan potilaaltaan valkovuotonäytteen. Se on yksinkertainen ja hyväksi todettu keino todeta mikroskoopilla estrogeenitaso, merkit mahdollisesta tulehduksesta ja bakteeritasapainosta.

– Tällaisen natiivinäytteen informaatioarvo on suuri, ja se saadaan selville minuutissa parissa.

Teksti: Liisa Talvitie

Kuva: Corbis/AOP

Julkaistu: 21.5.2015