Tuulilasi

Näin tehtiin autokaupat vuonna 1989

Näin tehtiin autokaupat vuonna 1989

Nykyään käytettyjä autoja etsitään lähes yksinomaan netistä. 25 vuotta sitten toimittiin aivan toisella kaavalla. Silloin kierreltiin liikkeissä, ja harrastettiin sitä kuuluisaa renkaanpotkintaa. Lisäksi ostettavaa etsittiin sanomalehtien rivi-ilmoituksista.
Teksti Lauri Larmela
Kuvat Juha Juntto, TL-kuva-arkisto
Mainos

Automiehen ykkösraamattu oli sunnuntain Hesari. Jos autokuume painoi päälle, tuo julmetun paksu opus kannatti avata jo heti aamukuudelta.

Näin tein eräänä huhtikuun aamuna vuonna 1989. En nyt varsinaisesti etsinyt mitään autoa, senkus nyt vain selasin mielenkiinnolla tarjontaa. Siinä sitten osui silmään kohtuullisen tuore – vain kymmenvuotias – Saab 96. Tuumiskelin, että tässä voisi olla sopiva peli. Ajelin tuohon aikaan 1974-mallisella Saabilla, joka alkoi olla ihan finaalissa.

Kello ei ollut vielä seitsemää, kun soitin myynti-ilmoitukseen kirjattuun numeroon. Tuolloin pelattiin vielä lankapuhelimilla, ja suuntanumero kertoi, että myyjä oli helsinkiläinen. Puhelimeen vastasi vanhempi mies. Auto oli kuulemma Maunulassa. Sovimme, että tulen katsomaan Saabia saman tien.

Myyjä oli klassinen lippalakkimies, ihan vakuuttavan oloinen. Saab näytti huomattavan siistiltä. Tuo ruskea Ysikuutonen alkoi himottaa minua niin paljon, että teimme kaupat saman tien.

Hinnan olen jo unohtanut, ja parempi niin, sillä auto oli täysi pommi. Alustassa oli pahoja ruostevaurioita, ja kone nakutti paljon pahemmin kuin viisi vuotta vanhemmassa Saabissani.

Kaikesta huolimatta ajoin tuolla Saabilla pari vuotta. Sitten myin sen toimittaja Matti Järven pojille 1 000 markalla. Jälkikäteen sain kuulla, että olin myynyt heille pommin. Oikeassa olivat – vahinko pitää pistää kiertämään!

Kirjoittaja on Tuulilasin päätoimittaja Lauri Larmela.

Seuraa Tuulilasin tallin ja automaailman tapahtumia Facebookissa.

Julkaistu: 29.7.2014