Apu

Suuret naakkaparvet ovat keskitalven ilmiö – Ne reissaavat maalta kaupunkiin ja takaisin elannon perässä kuten ihmisetkin

Suuret naakkaparvet ovat keskitalven ilmiö – Ne reissaavat maalta kaupunkiin ja takaisin elannon perässä kuten ihmisetkin
Talvi-iltaisin naakat kokoontuvat jopa tuhansien yksilöiden meluisiksi parviksi taivaalle kaartelemaan. Maalaislinnut etsivät kaupungista lämpöä ja suojaa.
Julkaistu: 6.1.2021

Musta-harmaa­pukuinen naakka lienee varislinnuistamme sosiaalisin, ellei kädestä syömään tulevaa, mutta yksikseen viihtyvää kuukkelia lasketa. Näin talvisaikaan jopa tuhansien yksilöiden naakkaparvet kerääntyvät kaupunkien ja kylien keskustoihin öitä viettämään.

Tiheään rakennetussa taajamassa on aina muutaman asteen lämpimämpää kuin maaseudulla, koska rakennuksista ja liikenteestä tulee ilmaan hukkalämpöä. Lisäksi kaupungin valoissa ja hälinässä linnut ovat suojassa pedoilta paremmin kuin maalla.

Naakka on varsin varovainen lintu, ja sen valokuvaaminen ei ole kovin helppoa.

Tummat siivet pimentävät taivaan

Sydäntalven lyhyt päivä hämärtyy Nurmijärven kirkonkylällä. Yhtäkkiä kaupungin tasainen rytmi häiriintyy, ja ulkona liikkuvien ihmisten päät kääntyvät ylöspäin kohti mekastavia lintuja.

Äänekäs kajatus täyttää ilman, ja kerrostalojen välisen kapean kuilun kohdalla taivas näyttää hetkeksi pimenevän tummien siipien peittoon.

Tuntuu siltä, kuin koko kulmakunnan naakat olisivat kerääntyneet yhteen paikkaan. Se ei ole kaukana totuudesta: päivisin naakat hajaantuvat maaseudulle ruuan etsintään ja palaavat sitten illaksi suurin joukoin kaupunkeihin ja kirkonkyliin.

Naakan 25 vuotta kestänyt rauhoitus päättyi elokuussa 2018, ja lintua sai taas metsästää riistanhoidollisesti.

Vastaavanlaisen näytelmän voi kohdata lähes missä tahansa eteläisen ja lounaisen Suomen taajamassa, sillä naakat ovat runsastuneet viime vuosikymmeninä.

Yleensä maaseudun peltolinnuilla ei mene niin hyvin kuin aikaisemmin, mutta naakka on poikkeus.

Vielä 1980-luvulla, jolloin oli monena vuonna todella kireitä pakkasia, naakat eivät talvehtineet massoittain Suomen kaupungeissa. Nykyisin ne ovat kaupunkilaisten jokatalvista seuraa.

Talvella, kun luonnossa näkee muuten niin vähän elämää, naakkaparvilla on lähestulkoon monopoli kaupunkiluonnon elävöittämisessä.

Suomessa pesii satatuhatta naakkaparia

Naakka (Corvus monedula) on seurallinen ja äänekäs varislintu. Se pesii puunkoloissa, pöntöissä ja rakennusten onkaloissa. Naakoille kelpaa ravinnoksi lähes mikä vain, ja ne kerääntyvätkin usein kaatopaikoille ja toreille. Osa naakoista muuttaa talveksi Baltian maihin ja Keski-Eurooppaan, osa jää Suomeen.

Naakka, Varsinais-Suomen maakuntalintu, on runsaimmillaan Lounais-Suomessa, koska siellä on runsaasti vanhoja kirkkoja ja muuta kulttuuriympäristöä. Vuonna 1962 naakan suojelupäätös lakkautettiin, koska ne aiheuttivat vahinkoa vanhoille rakennuksille. Nyt ollaan taas tilanteessa, jossa naakan kannanhoidollinen metsästys on katsottu tarpeelliseksi.

Kuten valtaosa linnuista, naakka oli pitkään rauhoitettu, mutta elokuussa 2018 tilanne muuttui: 25 vuotta kestänyt rauhoitus päättyi, ja lintua sai taas metsästää riistanhoidollisesti.

Maatiloilla naakat aiheuttavat hygieniahaittoja, satovahinkoja ja tautiriskejä.

Suomessa pesii nykyään jopa yli satatuhatta naakkaparia.

Naakan rauhoituksen purkamisen syynä on kannan merkittävä kasvu, josta on seurannut naakan aiheuttamien vahinkojen lisääntyminen. Naakka tekee tuhojaan maatiloilla, ja lisäksi se on pesärosvo, joka käy tuhoamassa muiden lintujen pesiä.

Naakat aiheuttavat maatiloilla hygieniahaittoja, satovahinkoja ja tautiriskejä. Ne esimerkiksi nokkivat rehupaalien muovisuojia rikki, jolloin sisään pääsee kosteutta rehua pilaamaan.

Naakkoja on yritetty hätistellä ties millä keinoilla, esimerkiksi paukkuvilla kaasukarkottimilla ja haukkojen näköisillä peläteillä, mutta naakat ovat nopeasti oppineet, että niistä ei ole vaaraa ja jatkaneet tihutöitään entiseen tapaan.

Naakat pesivät mielellään vanhojen kivikirkkojen ullakoilla. Eniten naakkoja on Lounais-Suomessa, jossa linnusta käytetään osuvaa murrenimeä kirkhakkinen.

Arka ja oppivainen

Naakka ei päästä metsästäjiäkään helpolla, sillä älykkäänä lintuna se oppii nopeasti, että sitä jahdataan. Naakka sopeutuu uuteen tilanteeseen muuttumalla varovaisemmaksi, mikä vaikeuttaa metsästystä.

Toisaalta naakat myös oppivat välttelemään maatiloja, joiden lähettyvillä niitä kohti ammutaan.

Itse olen huomannut, että naakka on varsin arka lintu, sitä ei ole kovin helppo edes kuvata. Naakan esiintyminen suurissa parvissa saattaa luoda vaikutelman, että niitä olisi pilvin pimein joka puolella, vaikka esiintymät ovat hyvin paikallisia.

Naakat löytävät helposti ravintoa kaupunkien läheisiltä kaatopaikoilta sekä toreilta. Se ei silti yksin selitä, miksi ne kerääntyvät suurin joukoin kaupungin keskustaan. Ilmeisesti ne hakevat suurista parvista turvaa petolintuja kuten kanahaukkoja ja huuhkajia vastaan. Joskus juuri petolinnun näkeminen saattaa aiheuttaa äkillisen massaparveilun.

Kaupungin valot tuovat linnuille turvallisuutta. Ja mikä tärkeintä, kaupungeissa on korkeita taloja ja suojaisia yöpymispaikkoja.

Viisaan oloiset naakat kerääntyvät talvisin kaupunkien keskustoihin. Leudot talvet ja maaseudun autioituminen ovat tehneet naakasta entistä yleisemmän.

Naakka arvostaa naapurisopua

Suuret naakkaparvet ovat keskitalven ilmiö: helmi-maaliskuun tienoilla, kun pelloille alkaa ilmaantua sulia paikkoja, naakat levittäytyvät takaisin maaseudulle ja aloittavat pesimäpuuhat.

Naakkojen mieleen ovat etenkin autioituneiden maalaistalojen savupiiput ja vanhojen kivikirkkojen ullakot. Naakka pesii huhti-heinäkuussa, ja sillä on 4–7 munaa.

Varislintuja pidetään erityisen älykkäinä siivekkäinä, ja kyllä niillä todellakin näyttää olevan tilannetajua: esimerkiksi nakkikioskin jonossa naakat eivät syöksy suin päin herkkupalan perään, vaan odottelevat syrjemmällä herrasmiesmäisesti mustissa höyhenyksissään vaappuen.

Naakoille kelpaa ravinnoksi lähes mikä tahansa. Ne kerääntyvät usein kaatopaikoille.

Kovin riitaista porukkaa naakat eivät ilmeisesti ole, sillä pesät sijaitsevat usein vieri vieressä. Kaikesta huolimatta naakoilla on samantyyppinen arvojärjestys kuin monilla muillakin eläimillä: vanhat yksilöt ovat arvostetuimpia, ja niillä on eniten valtaa yhteisön muihin jäseniin.

Jos Etelä- ja Lounais-Suomen talvet pysyvät nykyiseen tapaan leutoina, naakalla on hyvät olosuhteet lisääntymiseen.

Olipa mustasta linnusta muuten mitä mieltä tahansa, yksi asia on varma: persoonallinen frakkitakki on tullut kaupunkeihimme jäädäkseen.

Kommentoi »