Apu

Myllypurolainen teinidraama osuu harvinaiseen maaliin – Hölmö nuori sydän on vuoden parhaita kotimaisia


Arvostelu: Selma Vilhusen elämänmakuinen tarina teiniraskaudesta ja Itä-Helsingin sosiaalisista ongelmista onnistuu vakuuttamaan aikuisenkin katsojan. Elokuvan ensi-ilta on perjantaina 12. lokakuuta.
Teksti Valtteri Mörttinen

On uhkarohkea missio tehdä teinielokuva alaluokan elämästä Itä-Helsingin painekattilassa. Missio on uhkarohkea lähinnä siitä syystä, että jo lähtökohtaisesti ajatuksessa on katastrofin ainekset. Konseptista herää vaistomaisesti mielikuva, että kyseessä on lapsinäyttelijäversio Olli Saarelan Bad Luck Lovesta, jota on höystetty Cheek-musiikilla ja älypuhelimilla.

Selma Vilhusen ohjaama ja Kirsikka Saaren kirjoittama Hölmö nuori sydän ei kuitenkaan ole lähelläkään tätä vaistomaista mielikuvaa. Se on helposti yksi vuoden parhaista kotimaisista elokuvista.

Rosa Honkosen näyttelemä Kiira ja Jere Ristsepän Lenni ovat 15-vuotias pariskunta, joka odottaa vahingossa alkunsa saanutta lasta. Kiiran päivät täyttää kamppailu äitinsä kanssa, jolle hän itse oli samanlainen vahinko kuin omakin lapsensa nyt. Lennin ongelma on se, ettei hän ole valmis kasvamaan aikuiseksi, ja epäonnistumisen kokemus ajaakin hänet etsimään itseään Ville Haapasalon näyttelemän uusnatsireppanan oppipoikana.

Lenni (Jere Ristseppä) ja Janne (Ville Haapasalo) muodostavat myrkyllisen ystävyyssuhteen. Kuva: Tuffi Films / Uwa Iduozee.

Elokuva on kuvattu aidossa ympäristössä. Sen keskeisiä tapahtumapaikkoja ovat Myllypuron vuokralähiöt ja Itäkeskuksen kuuluisa kiistoja herättänyt Puhoksen ostoskeskus. Tarinassa kohtaavat pienituloisten vanhempien murrosikäiset lapset, paikkaansa yhteiskunnassa etsivät maahanmuuttajat ja katkerat, tekosyitä tilanteeseensa keksivät pitkäaikaistyöttömät.

Yleisin ongelma suomalaisessa elokuvataiteessa kautta aikojen on ollut se, että katsoja toteaa heti elokuvan alkaessa: oikeat ihmiset eivät kuulosta tuolta. Osa taiteilijoista on tietysti Aki Kaurismäen tavoin tehnyt hahmojen ja niiden välisen kommunikaation epäaitoudesta tyylikeinon ja voimavaran. Vilhunen sen sijaan tähtää eri maaliin ja toisin kuin useimmat myös osuu siihen. Hahmot tuntuvat vähintään yhtä aidoilta kuin paikatkin. Tästä onnistumisesta erityiskiitosta ansaitsevat ohjaajan lisäksi nimenomaan nuoret ennestään kokemattomat näyttelijät.

Raskaana oleva Kiira (Rosa Honkonen) saa työntää yksin pinnasänkyä Itäväylän yli, kun miehet ovat kaikonneet elämästä. Kuva: Tuffi Films / Uwa Iduozee.

Audiovisuaalisen ilmaisun puolesta Hölmö nuori sydän on tavanomainen 2010-luvun elokuva. Se on hyvin tarinavetoinen eikä yritä turhaan haastaa katsojaa. Nuorisoyleisöön elokuva vetoaa epäilemättä paremmin, kun hahmot nostetaan etualalle teknisen taidonnäyttämisen sijaan. Sama saattaa päteä moneen muuhunkin yleisöryhmään.

Vilhunen on menestynyt elokuvantekijänä tasaisesti jo ennen Hölmöä nuorta sydäntä. Hän voitti Pohjoismaiden neuvoston elokuvapalkinnon vuonna 2016 elokuvalla Tyttö nimeltä Varpu. Lisäksi hän on ollut jopa Oscar-ehdokkaana vuonna 2014 lyhytelokuvastaan Pitääkö mun kaikki hoitaa? Silloinkin työparina toimi käsikirjoittaja Saari.

Ohjaajan elokuvien keskiössä on usein nuoriso. Samalla tavalla kuin Raimo O. Niemellä tai Jarmo Lampelalla aihealue alkaa muodostua taiteilijan tavaramerkiksi. Saa varsin vapaasti muodostuakin, sillä Vilhunen vaikuttaa – ainakin asiaa tarkemmin tuntemattoman kolmekymppisen silmin katsottuna – ymmärtävän kohdehenkilöitään harvinaisen hyvin.

★★★★

Julkaistu: 11.10.2018