Apu

Muuttolinnut tulevat – osa lentää jopa 8000 metrissä

Muuttolinnut tulevat – osa lentää jopa 8000 metrissä
Kevät tulla kohisee kovaa kyytiä, vaikka lumi on vielä maassa. On kevään suuren juhlan aika: muuttolintujen pääjoukot ovat saapumassa. Hetken päästä maisema on täynnä kirkumista, laulua ja muita lintuääniä.
Julkaistu: 5.3.2019

Ensin tulevat pulmuset ja jatkavat jo maaliskuussa suoraan pohjoiseen, niiden jälkeen pitkältä muuttomatkaltaan saapuvat kiurut, kottaraiset, töyhtöhyypät, rastaat sekä kymmenet muut talven etelässä viettäneet tuttumme.

Töyhtöhyyppä saapuu ­pelloillemme ensimmäisten muuttolintujen joukossa usein maaliskuun alku­puolella.

Päivä päivältä lintuja saapuu lisää, kun miljoonat muuttolinnut rynnistävät Suomeen. Metsät raikuvat, kun koiraat kertovat laulullaan omistamansa reviirin ja ilmoittavat naaraille täältä löytyvän varteenotettavan sulhasehdokkaan.

Isokoskelo on varhaisimpia kevätmuuttajiamme.

Lintumäärämme ainakin viisinkertaistuu kevään kuluessa.

Suurin osa linnuistamme ratkaisee talvenvietto-ongelmansa muuttamalla Suomesta lämpimiin maihin.

Kaikkiaan 240 lintulajistamme noin 180 lähtee ilmateitse etelän suuntaan. Loppukesällä Suomessa on noin 200–300 miljoonaa lintua, joista vain kymmenesosa talvehtii meillä.

Nuoret linnut lähtevät muutolle usein vanhempiaan aikaisemmin. Emolinnut eivät ole voineet opettaa niille pitkiä ja polveilevia muuttoreittejä, vaan linnut osaavat suunnistaa syntymässä saatujen vaistojensa varassa. Ne eivät ole yhtä tarkkoja kuin vanhempansa, vaan ne erehtyvät joskus suunnasta.

Vasta kokemus kehittää linnuille hyvät suunnistustaidot. Parhaimmillaan lintujen suunnistautumiskyky on ihmeellisen tarkka.

Ensimmäiset lähtevät jo ennen juhannusta

Ensimmäiset kuovinaaraat lähtevät jo ennen juhannusta, viimeiset laulujoutsenet jättävät Etelä-Suomen vasta joulu-, jopa tammikuussa.

Hyvinä marjavuosina suuria määriä räkättirastaita jää maahamme aina jouluun asti, joskus yli vuodenvaihteen. Jotkut muuttolinnutkin yrittävät joskus sinnitellä koko talven täällä. Lumisessa pihapiirissä saattaa nähdä punarinnan tai peipon, jotka leutona talvena saattavat hyvinkin selviytyä kevääseen.

Monet linnut varmistavat kannan säilymisen niin, että osa linnuista muuttaa, osa jää tänne.

Hippiäisistä osa muuttaa talveksi Keski-Eurooppaan ja loput jäävät eteläiseen Suomeen. Ankara pakkastalvi saattaa verottaa talvehtivat linnut lähes viimeiseen siivekkääseen, mutta keväällä muutolta palaavat lajikumppanit pelastavat tilanteen.

Keltasirkuista, viherpeipoista ja variksista noin puolet talvehtii Suomessa ja puolet muuttaa etelään.

Muutama lintulaji pitää Suomen talvea niin miellyttävänä, että ne muuttavat talveksi tänne. Pohjois-Norjasta ja Koillis-Venäjältä saapuu marraskuulla Suomen puroihin 5 000–10 000 koskikaraa. Pesii niitä meilläkin, mutta vain 250–300 linnun voimin pääasiassa pohjoisessa. Ne ovat osittaismuuttajia, jotka siirtyvät etelämmäs sulina pysyvien purojen varsille.

Koskikara on ­poikkeuksellinen lintu: se muuttaa talveksi Suomeen.

Pohjoiselta jäämereltä tulee lisäksi isolokkeja ja Kölivuoristosta vuorihemppoja.

Lintujen muutto on aina kiehtonut ihmismieltä. Ennen kalenterien aikakautta se rytmitti vuotta, sillä maanviljelijät ajoittivat toukotyönsä muuttolintujen mukaan. Aikanaan ihmeteltiin, minne linnut syksyllä katoavat, kunnes rengastus toi selvyyttä asiaan.

Lintujen talvehtimiskohteet olivat ennen aikaan vain arvailujen varassa. Vanha kansa uskoi lintujen lentävän talveksi Lintukotoon taivaan ja maan rajassa etelässä olevan aukon läpi. Siellä asui kerikansaa, peukaloisia ja ääreläisiä, pienikokoisia mutta iloisia olentoja. Lintukodosta linnut palasivat keväällä meille pesimään.

Jopa tiedemiehet uskoivat pääskysten talvehtivan järvien pohjamudassa sammakkojen lailla. He havaitsivat pääskysten kerääntyvän valtavina syysparvina ruovikoihin. Lintujen yhtäkkiä kadotessa he päättelivät niiden sukeltaneen järveen talveksi.

Vasta lintujen rengastus on tuonut tietoa niiden pitkistä muuttomatkoista. Rengastaja laittaa linnun jalkaan metalli- tai muovirenkaan, josta käyvät ilmi ainakin rengastuspaikka ja -aika. Kuolleen tai tarkastusta varten pyydystetyn linnun renkaasta ilmenee, missä ja milloin lintu on rengastettu.

Hämmästyttäviä matkoja

Rengastustiedot kertovat hämmästyttävistä matkoista. Lapintiiramme lentävät joka vuosi muutollaan 50 000 kilometriä Etelämantereelle ja takaisn. Parin gramman painoiset kolibrit lentävät tuhat kilometriä Meksikonlahden yli.

Grönlannista lähteneet kivitaskut lentävät Euroopan kautta Afrikkaan ja ylittävät aavan Pohjois-Atlantin levähtämättä. Se vastaa yli kahta Suomen pituutta.

Noin 20-vuotiaana löydetty haarapääsky on lentänyt elämänsä aikana muutoillaan Afrikkaan matkan, joka vastaa kymmentä maapallon ympärysmittaa. Lähes 30-vuotiaaksi elänyt lapintiira pistää vielä haarapääskyäkin paremmaksi: se on lentänyt muuttomatkoillaan etäisyyden, joka vastaa jopa kolmeakymmentä kierrosta maapallon ympäri.

Pääskysestä ei ­päivääkään… Vaikka ensimmäiset haarapääskyt palaavat ­Afrikan eteläosista jo huhtikuussa, on niiden päämuutto toukokuussa.

Pitkämatkalainen lapintiira lentää siroilla siivillään Suomesta rannikoita seuraillen ohi Euroopan ja Afrikan aina Etelämantereelle asti. Vuosittainen muuttomatka yltää ympäri maapallon.

Huhtikuu on vilkkainta paluumuuttoaikaa. Silloin suurin osa noin 200 muuttolintulajistamme palaa synnyinseudulleen pesimään.

Huhtikuussa saapuvat linnut ovat pääasiassa siemensyöjiä ja vesilintuja. Hyönteissyöjät palaavat pääosin vasta toukokuussa.

Muuttomatka vaatii paljon energiaa. Linnut varastoivat sitä muuton ajaksi ihonalaiseen rasvaan. Pitkälle muuttomatkalle sitä tarvitaan paljon; Afrikkaan muuttavilla pikkulinnuilla voi olla rasvaa jopa 50–70 prosenttia painostaan.

Liitolentäjät, kuten kotkat, kurjet ja haikarat, lentävät taloudellisesti leijaillen lämpimien nousevien ilmavirtojen mukana korkeuksiin. Ne eivät kuluta suhteessa yhtä paljon energiaa kuin pikkulinnut.

Joutsenia jopa kahdeksan kilometrin korkeudessa

Moni linnuista käyttää etenemiseen päivästä tunnin tai pari. Silloin ne ehtivät matkata 50–150 kilometriä päivässä. Lopun aikaa ne ruokailevat, lepäävät ja hoitavat arvokasta höyhenpukuaan.

Tavallisimmin muuttolinnut matkaavat sadan, jopa tuhannen metrin korkeudessa. Vaikka ilma on ylempänä ohuempaa ja ilmanvastus pienempi, linnut pysyttelevät alempana.

Tutkalla on tosin havaittu kurkia ja hanhia kuuden kilometrin korkeudessa ja joutsenia jopa yli kahdeksan kilometrin korkeudessa. Siellä pakkastakin on jo –40 astetta.

Valtaosa linnuista muuttaa yöllä. Silloin haukat eivät ole uhkana, ja päivän valoisa aika voidaan käyttää ruokailuun.

Rengastushavaintojen perusteella tiedämme, että monet lintulajit saapuvat keväällä edelliskesältä tutulle pesimäpaikalle, joskus jopa samaan pönttöön. Takana on kuitenkin tuhansia kilometrejä ja aikaakin on kulunut yli puoli vuotta.

Kommentoi »