Apu

Muusikko Tommi Läntinen tietää, miltä suosion menetys tuntuu

Muusikko Tommi Läntinen tietää, miltä suosion menetys tuntuu

”Lääkitsin itseäni alkoholilla. Juodessa murheet pienenivät, mutta eivät poistuneet.”
Teksti Apu-toimitus
Mainos

Se, että persoonassani on valoa, ärsyttää joitakin. On minua pidetty vitsinäkin ja puhuttu, että vieläkö se elää. Olen muuttunut iän myötä avoimemmaksi ja liberaalimmaksi. Pyrin rakastamaan ihmisiä sellaisina kuin he ovat.

Minussa on iso osa iloista karjalaispoikaa. Kaikista tunnelmistani en halua kuitenkaan kertoa muuten kuin laulujeni kautta.

Teininä jumppamaikan ammatti oli hetken ammatillinen kakkosvaihtoehtoni. Hienoimmat urheiluhetkeni olen kokenut jalkapallon parissa. Suomalainen jalkapallo nousee vielä seuraavalle asteelle. Kyse on pitkäjänteisestä työstä, aivan kuten muusikon ammatissa.

Totuttujen raa­mien ulkopuolelle asettuvilta lahjakkuuksilta yritetään helposti ottaa vauhti pois. Kuitenkin – kun mietitään vaikkapa ystävääni Karita Mattilaa tai Saara Aaltoa – kaikki on mahdollista, jos taiteilija säilyttää sydämensä palon.

Viime keväänä menetin kolme tärkeää ihmistä. Serkkuni, Riki Sorsan ja vuosikymmenten aikaisen yhteistyökumppanini Hombre Lampisen poismenon jälkeen olen entistä kiitollisempi siitä, että saan elää. Tehtäväni on nauttia, iloita ja pitää itsestäni hyvää huolta. Vain siten voin olla avuksi rakkailleni ja lähipiirilleni.

Juteltuani Hombren lesken kanssa vakuutuin siitä, että musiikki on paras tapa ylläpitää Hombren muistoa. Ensi kuussa meiltä tulee ensimmäinen julkaisu uutta Boycottia. Olimme Hombren kanssa nuoria miehiä Boycottin perustaessamme.

Parhaita kitaroita on paljon. Studiossa mukanani on kolme kitaraa, joista Tanglewood on ykkönen.

Somessa käytän hashtagia #liekkipalaa. Uskon, että nousen ylös, kävi miten kävi. 

Toki kaatumisen tekniikkaakin on hyvä opetella.

Olisi sulaa hulluutta kuvitella, että olen valmis, vaikka olen pystynyt työstämään äkkipikaisuuttani, temperamenttiani ja ulkoapäin ohjautuvuutta.

Taiteilijoiden herkkyys ei todellakaan ole pelkkä myytti. Kun suurin suosioni oli ohi, tunsin tulleeni hylätyksi. Lääkitsin itseäni alkoholilla. Juodessa murheet pienenivät, mutta eivät menneet pois.

Kun raitistumiseni alkoi, en ollut enää pelkästään asioiden päälle ymmärtävä viiniharrastaja. Ihan lakanoitten välistä se lähti. Olen elänyt yli neljä vuotta raittiina. Henkisellä tasolla elämäni ei ole ollut koskaan näin hyvää.

20 vuotta täyttävä poikani on lahjakas kuin mikä. Kuuntelen häntä ammatillisesti. Isänä olen varoitellut poikaa, että josko musiikki ei olisi ainut oljenkorsi. 

Minulla on hyvät välit ex-vaimoni kanssa. Vaikka aikuiset ihmiset eivät haluaisi jatkaa parisuhdettaan, se ei tarkoita, että elämä ja rakkaus loppuisivat. Romanttisesta rakkaudesta ajattelen, että kahtellaan. Olen parantumaton romantikko.

Rukoilen muulloinkin kuin hädässä. Jumalani on huumorintajuinen, oikea armon ja rakkauden ykköstykki. 

Teksti Leila Itkonen , kuva Jaakko Jaskari

Julkaistu: 10.2.2017